nonni

Johan tässä on taas ehtinyt aikaa kulua. Eli viime viikolla käytin fyssarillla perjantaina ja kiva siellä oli taas käydäkin :) odotellassani vuoroa kattelin Taralle heijastiliiviä tai vastaavaa, mutta ei vain löytynyt sopivaa mallia. Oisin mielelläni ostanu erään hurtan mallin, mutta yllärii ku ei sopivaa kokoa löydy. Ilmeisesti hurtan perusongelma, ihme ettei siellä ole reagoitu palautteeseen. 

No joka tapauksessa Tamaralla saatiin hyvät palautteet liikuntapäiväkirjaan, joka ihan ok. Taralla ristiselässä ja lantiossa jumia, mutta se saatiin auki ja etuosassa lapojen seudulla ihan puhtaasti vaan kireyttä. Molempia saatiin kivasti avattua, mutta edelleen nyt etuosa mene tarkkailuun ja mä sitä alan venyttämään. Lisäksi Tamara totesi ettei tässä välillä vielä voi sanoa mitään varmaa tosta Taran kropasta, eli jatketaan vaan kunnonkohotusta ja kropan tarkkailua. Seuraava kerta varattiin jo marraskuun alkuun kun agitreenit on aloitettu. Pari kertaa käsittelyn aikana Taralta tuli vastalausetta esim jalkojen pois nykäisyinä niihin jumitiloihin, mutta nätisti rentoutui ja lopuksi erityisesti jopa silmät ummessa :) 

Erityisen hauskaa tossa elukassa on sekin vielä, että se onnistuu aina filmaamaan monessa eri tilanteessa, että "ai kauheeta ku on jänni ja vähän ikävä paikka" mut heti ku tilanne ohi niin häntä pystyyn ja kaveri on silleen et "ei tässä mitään ongelmaa koskaan ollutkaan"...Saman efektin saa tietty myös vähän nameja näyttämällä. Eli tän koiran häntä koipien väliin hommeleita ei kannata uskoa sitten alkuunkaan :D Se noin 95% on filmaamista ja sellasta "joskohan joku uskois et oon tosi pieni ja surkee ja sit ei tarttis mitään tehdä".

Treenattu ollaan vähän, lauantaina Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Eka käytiin reilu tunnin reippaalla ravilenkillä ja sitten treenattiin pari rauhallista liikettä. Me tehtiin tunnaria ja metallin nostoa. Tunnaria tehtiin sitten piiitkästä aikaa oikeasti itse tunnarikapuloilla, mutta näköjään pohjien tekeminen on onnistunut hienosti:) Nyt saa ehkä ohjaajakin olla vähän ylpeä...Eli aloitettiin kasalla ja kauempana olevalla omalla. Kauhean kaus sitä ei laitettu, ehkä n.4m koska tiedän että osaa käskyn ja tietää mitä sen pitää tehdä. Eka toisto hieno! Tokalla siirrettiin lähemmäs ja nyt kävi pieni työtapaturma mulle. Tara menikin kasan luo, HAISTELI, nosti pään ja katsoi mua "ei täällä ole" -ilmeellä. Kun en idioottina reagoinu, niin sitten Tara oli silleen että no mä tuon täältä nyt sitten jonkun. Siihen vaan "oho" ja pyysin Taran luo ja lähetin lähempää omaa. Hyvä. Vika toisto toiselle puolelle ja nyt piilotettiin oma ruohoon. Tosi hieno. Toi kämmi oli niiiiiiiin oma vika, kun en reagoinu koiran antamaan merkkiin, vaikka se juuri hienosti toimi. Nyt mä uskon, että tunnarissa saa edetä aika vauhdilla ja mennä eteenpäin. Siitä tulee vielä tosi hieno :) Ihana nenäkoira.

Sitten oli vielä metallien nosteluita. Niissä saatiin Hannalta lainaan pari sen kapulaa omien lisäksi ja jälleen kerran mun ois pitänny alottaa inasti helpommasta, ottaa eka omat. Mentiin ekalle Hannan kapulalle, eikä heti halunnu nostaa sitä  mut sit vaan odottelin ja nostihan se. Toka olikin Hannan ruotsalainen metalli(on muuten hurja kapistus :D), siinä sitten mätii joku ja sille piti haukkua. Kielsin, hakkui ja sitten kielsin vielä tiukemmin. Sitten se nostettiin ja kehut päälle. Käytiin nostamassa omat, hienot ja vielä ne Hannan, eikä enää ongelmia. Kyllä toi tietää mitä sen pitää tehdä ja kestää keiltämistä jo tosi kivasti, kun tietää mikä on homman nimi.

Muuten viikonloppu ja pari päivää on menny tosi rauhassa. Jatkamme näillä. Paikkamakuu on muuten unohtunut...hups. pitäis varmaan tsempata. Ai niin ja ohjaajan valitus, mun kuoritakki ei pidä vettä niin hyvin ku pitäis(mun mielestä) ja vein sen tutkittavaks(häglöfs näköjään tutkii reklamaatiot) ja nyt tietty on tulossa syksyn pahimmat sateet...nice. tarttee vissiin ostaa sadetakki, ku ei tästä muuten tuu mitään. emmä voi sateenvarjon kaa treenata.

omat treenit

Kun laiskuus iski, enkä jaksanut lähteä yhteistreeneihin treenattiin puistossa yksistään.

Alotettiin ohjatun suunnilla(ajatuksena oli kokeilla jotain muuta). Joko puistossa heinä oli liian pitkää, vaikka yritin kattoa ettei ois tai muuten vain idea ei toiminut, eikä tässä harjoituksessa ollut oikein ideaa. No jatkamme hyvällä tiellä jota jo ollaan treenattu vasemman kanssa ja oikeaa katellaan ja mietitään vielä.

Seuraavaksi otin luoksetulon pysäytyksiä. Kahdella kumipallolla toisen heitin kauemmas ja toisella pysäytin. Noh tietenkin se mikä lensi kauemmas toimi palkkana ja kauemmas vievänä ekan heiton jälkeen. Hyvä treeni ja pysäytykset hienoja! Tai ainakin itselle riitti tällä koiralla nämä suoritukset. Eli ihan hyvin voin jättää ainakin seisomisessa namit pois ja käyttää kahta lelua. Näytti tosi kivalta omaan silmään.

Sitten jatkettiin kapuloiden nostoilla. Tähän asti ollaan tehty puisilla ja metalleilla sekaisin tai pelkillä puisilla. Tänään päätin ottaa pelkät metallit. No siinähän aluksi Tara ei halunnut nostaa, kehuin kun nosti mutten palkannut(nakkia). Seuraavan kohdalla alkoi haukku-> kielsin, nosti joten kuten ja kehuin. Ei palkkaa. Sitten seuraavalla kerralla jäi haukkumaan pidemmäksi aikaa metallin eteen, kielsin, ei tehoa, otin nokasta kiinni(siis hyvin nätisti, koiraan ei sattunut. Sitä kun muutenkin nokasta välillä pidellään ihan hellyyttely mielessä) ja kerroin ettei pelleily sovi tiukasti. Nosti kapulan kehuin, ei palkkaa. Ja tämän jälkeen kaikki nostot olivat hiljaisia ja suurin osa oikein hienoja! Tara itseasiassa nostaa paremmin keskikokoista metallia, ehkä se pieni on hankala puikkonokalle...mene ja tiedä, mutta olin erittäin tyytyväinen treenin kulkuun. Tara osaa ja tietää homman, joten nyt pääsin korjaamaan väärästä ja palkkaamaan hyvin oikeasta! 

Tätä treeniä jatketaan vielä, mutta alan varmaan pikku hiljaa treenauttamaan tuontia, eikä pelkkää kapulan nostamista. Tai sitten kapulan kanssa kulkemista...tai sitten pitoa. hmm...liian monia vaihtoehtoja. tarttis osata valita se loogisin jatko.

Pari pientä pätkää seuruuta samalla taalla kuin eilen. Ihan kivaa oli se vähä mitä näin :)

Lopuksi otin vielä erinäisen setin luoksetulon pysäytyksiä. Nyt siirryin namipalkkaan ja todettakoon, että seisomista palkkaan varmasti tulevaisuudessa lelulla. Pari kivempaa toistoa sain maahan menosta, mutta ei se vieläkään ole niin hieno kuin se voisi olla. pöhpöh ja höh. Seisomiset hienoja, en voi muuta sanoa. Nyt taas huomaa, että Taralla alkaa olla se "seis" yhtä vahva kuin ennen :) Sehän oli sen ihan ehdoton bravuuri! 

Yhteensä treeneihin tuhlattiin noin vajaa puolisen tuntia mun pohtimistaukoineen. Vähän paremmalla suunnittelulla ois treenistä saanut kompaktimman. Siihen siis tähdättäköön tulevaisuudessa!

huhhuh

Aikataulu hirviöitä joka puolella. Ehdin jo viime viikolla saada ekan koulustressikohtauksen, vaikka sehän ei tietty koiraan liity mitenkään. Tarkoituksena on kuitenkin sanoa, että kun elää kiireistä elämää niin on näköjään myös oleellisen tärkeää aikatauluttaa kaikki koiran hommat. Pahimmassa tapauksessa nimittäin koira jää ilman kunnon liikuntaa, eikä se ole sallittua kuin harvoin. Mä en ole ottanut stressiä jos kerta viikkoon on liikunnallisesti vähäinen päivä ikään kuin lepopäivänä. Yksi kerta viikossa kuitenkin on riittävä ja siihen vielä täytyy huomioida muut hommat kuten koiran yksinoloajat jne jne. No näin käy kun kasaa itselleen paljon hommaa, harrastuksia, tavoitteita ja näin. No onneksi mä olen kalentereiden ystävä, nimittäin meille tuli Taran kanssa yhteinen treeni/liikuntakalenteri. Kovassa käytössä on :) Perjantaina meillä on taas aika Tamaralle ja saadaan koira varmaan auki, koska näenhän mä että se on taas jumissa ja ihan parista tietystä kohtaa. Joskohan sais jotain täsmäaseita niihin kohtiin. Ja samaisesta syystä halusin ja haluan pitää kirjaa siitä miten koiraa liikutan. Tuleepahan omatkin liikuntamäärät siinä ilmi :)

No viime keskiviikon jälkeen on tokoilut olleet kovin vähissä, mutta tänään käytiin uusien ihmisten ja koirien kanssa treenaamassa ja taas tuli muistutusta siitä kuinka erilailla ja ajatuksilla voikaan treenata. Paljon voi olla samaa ja paljon erilaista. Ajatuksia voi olla moneen suuntaan:) Ja sehän on ihan kiva, että näkee muitakin tapoja niin saa eväitä moneen asiaan. Eikähän se kuitenkaan auta kuin jokaisen valita niin kuin itse tekee. Mutta on hyvä, että niitä asioita mitä itse tekee joku joskus kyseinalaistaa. Ja erityisesti jos se on vieras, niin onhan sillä ihan eri efekti kuin tutun ihmisen sanomana.

Kaksi koiraa oli ennen meitä.

Joka tapauksessa me tehtiin merkkiä, tällä kertaa kaksi merkkiä oli vain häiriönä ja kolmannelle mentiin. Kaksi kertaa lähetin merkille jossa oli pallo. Kiva ilme! Kolmas niin, että appari heitti pallon. Ihan jees. Näin jälkeenpäin ois ehkä pitänyt tehdä neljäs jossa se pallo vielä oli siellä merkillä. Mutta eipä tuo siellä kauaa ehtinyt miettiä, kun palkka lensi jo.

Sitten tehtiin ohjatun suuntia. Tähän kohtaan tuli, mielipide ero ettei suuntia pitäisi sekoittaa yhden treenin aikana. No, joko olen itse ymmärtänyt väärin, mutta en ole nähnyt ongelmaa treenata molempia suuntia samassa treenissä. Oli miten oli, keskityttiin oikeaan, joka on se vaikeampi. Appari oli reippaasti oikealla ja heitti/pudotti pallon kun käskytin oikean. Kyllähän se meni, mutta toistoja tarvitaan selkeästi edelleen oikealle. Ei kun jatkamaan vain.

Samassa tuli itselleni ideana treenatuttaa sekamelskaa hallituilla leluille lähetyksillä. Parempaa nimeä en vielä hommalle keksinyt, joten odotan että saan ko. päässäni olevan treenin toteutettua.

Tässä välissä koira taas puuhun kiinni(jossa tietenkin huusi koko ajan) ja vedettiin uus kierros.

Tokalla kierroksella tehtiin eka seuruuta, mutta tarjoamisidealla. Hetsasin ja sitten lelu pois ja kävelemään. Palkka kun apparit sanoivat, että hyvä. Samaa olen tehnyt, mutta kun koira vieressä niin snonut seuruun käskyn. Samalla todettiin, että seuruusta saa paremman kun laitan lelun vasempaan kainaloon(tätä mun tarttee ite treenata, on nimittäin semikummallinen olo).

Vikana oli sitten kapuloiden nostoa. Tää taas tosi kiva ja ei valittamista. Otettiin kahdella puisella.

Mut siinäpä se, viikonloppu meni kokonaan agikisoissa töissä ja koira pääsi onneksi sunnuntaiksi hoitoon. Saipahan paremmin liikuntaa kuin mitä ois mun kanssa saanut sinä päivänä. 

tokoa larussa

Mentiin Hannan & Demin ja Nitan kanssa(kiitos kyydityksistä!!!) laruun treenailemaan. Tarkoituksena oli tehdä tehotreenit. Ja hyvin onnistuttiin mielestäni siinä, ei ylimääräistä höpinää kentällä :)

Hanna aloitti Nitalla ja Mä tein Taralla tokana.

Me aloitettiin kapuloiden nostelulla. Kapuloita oli erilaisia maassa puisista metallisiin eri kokoisiin. Kaikkia nostettiin pari kertaa, muuuten meni varsin kivasti, mut metallisia kun piti aluksi nostaa niin ei ensin halunnu ja sitten ku vaan odotin, niin tuli pari turhautumismurahdusta. Tuun varmaan tekemään enemmän nyt pelkillä metalleilla, koska puisissa ei mitään sanottavaa, eikä *kop,kop* ole mälvinyt niitä puisia. Kapuloissa muuten mukana yksi vieras metalli ja ihka uusi korkkaamaton ohjatun kapula.

Sillä välin Hanna oli laittanut meille merkit valmiiksi. Tehtiin merkin etsimistreeni kuin viimeksi. Tara otti häiriötä ympäristöstä, joten lähetin joka kerta vasta melko läheltä, kun olin satavarma että koira on bongannut oikean merkin ja oli sinne menossa. Yksi huono toisto, oli hidas ja ehkä epävarma/otti häiriötä. Siihen perään vielä yks oikein hyvä ja se oli siinä. Yhteensä toistoja tais tulla viis tai kuus. Mut hyvällä mallilla! Kunhan vain Tara bongaa oikean merkin, niin se tietää mitä se on tekemässä. Merkeillä oli siis kaikilla kuminen verkkopallo.

'Tehtiin jälleen ohjatun suuntia, kun kerta oli appari mukana. Tää oli siis yhteensä neljäs kerta ku hommaa tehtiin ja vasen on erittäin hieno! Aloitettiin oikealle kylläkin ja mä heitin sinne, että saadaan ilman kieppiä. ihan ok, mutta eihän sitä linjaa saa yhtä hienoksi kuin nyt toisen vasen on apparin kanssa. Tosissaan jo ekalla kerralla ku hommaa tehtiin niin vasen jäi Taran päähän ja se on kyl hieno, en voi muuta sanoa. Oikeaa nyt tehdään niin pitkään mun heittämänä, et oon varma et tietää mitä sen tulee tehdä ja sitten vaihdetaan appari heittämään oikealle myös. Koira odottaa siis merkin takana, mutta se siihen aseteltiin joka kerta. Tällä kertaa leluna oli pienemmät patukat, kun kumipallot oli jo hiukan hiekassa, ettei ne olleet ihan niin kivat.

Vikana otettiin paikkiksia, molemmat. Ihan siis mentiin vaan rennosti etiäpäin ja sitten laitoin sen maahan käsiavulla ja aloin ajamaan uutta sanaa sisään "down", kävelin itte eteenpäin ehkä 4-5metriä venasin pari sekkaa ja palasin palkkaamaan nameilla. Sama homma pari kertaa istumisen kanssa. Käsimerkillä ja uudella sanalla "sit". Ihan jees, vieras paikka ja häiriöä pikkuisen, mut kivasti keskittyi muhun. Tästä kun rauhassa edetään vaan! Tähdätään niin helppoihin ja varmoihin, että saadaan onnistumisprosentti 100% pidemmäksi aikaa.

Aamulenkillä tehtiin kans yks käpytunnari. Eikä siinä mitään, hyvin teki hommia :)

paikkamakuumonster we´ll come after u!

Eli nyt päätin, että aloitetaas tappamaan paikkamakuumonsteri. Tehtiin aamulenkin jälkeen kolme kertaa ihan mini paikkiksia. Aika ehkä 10sekkaa tai 15 en kattonu kelloa. Kävelin rennosti noin kymmenen metrin päähän ja palasin takas samantien. Kehuin, vapauitin ja palkkasin kepillä. Tara tiesi, että ulla oli keppi kädessä koko ajan, sillä oli jo leikitty aikaisemmin.

Samoin päätin aloittaa paikalla istumiset. Tein kolme kertaa, joista keskimmäisessä Tara lähti mun perään(liian vaikea). Eka kerta kun tehdään, niin eihän se tiennyt jotain tekevänsä, eli en ota paineita tuosta epäonnistumisesta. Sama kaava kuin makuussa, jätin Taran istumaan ja kävelin rennosti palkkakeppi kädessä noin 5metriä ja palasin samantien. Kehuin, vapautin ja palkkasin.

Nyt näitä tullaan tekemään päivittäin. Useampia. Melkein vois itseasiassa tehdä joka lenkillä, lyhyitäkin. Me näytetään tolle monsterille vielä nenää ja nauretaan räkäisesti päälle. :)

Muuten ma ja eilen illalla ei sitten loppujen lopuks olla treenattu tokoa, mutta juoksemassa ollaan käyty. Ma illalla meni 4,5km puoleen tuntiin. Eilen illalla 8,7km tuntiin. Molemmat sisälsi kävelyä jonkin verran. Parasta tässä on se, että Tara vihdoin näyttää nauttivansa juoskemisesta mun kanssa! Ja aina pitää mennä niin myöhään, että saa itekin vain nauttia, eikä pohdiskella kanssakulkijoita. Kyllä sitä kymmeneltä arki-iltoina saakin lähes yksin tuolla mennäkin :) Ihanaa!

Ehkä me saatais kohotettua kuntoa silleen, et voitais alkaa juosta vielä pidempiä lenkkejä yhdessä...se ois siistii, vihdoin mäkin selviäisin paremmin ja suunnitelmallisemmin kohottamaan juoksukuntoa juoksuhaaveita kohti! Yksin juokseminen ei oo kivaa ja toisaalta kaverin kanssa itelle sopivimmasta vauhdista joutuu tinkimään. Koiran kanssa illalla saan mennä omaa tahtia ja koira omaa, Tara juoksentelee mun edelle tai jää jälkeen sen oman fiiliksen mukaan.

Tarttis ehkä opettaa se vielä vetämäänkin, mutta siihen en oo vielä itseäni jaksanut kerätä...ehkä joku päivä. Toistaiseksi olen iloinen jo pelkkästä juoksuseurasta!

aamulenkillä

Tehtiin aamulenkin yhteydessä nakkijälki, ehkä 5m. Mä en vaan osaa...koira ihan salettiin jäljestäis, mutta mä en osaa. HANNA & KIRSI, HELP! Ja IINA KANS :) Mä haluan apua. 

Sitten tehtiin vielä pientä tokoilua, ihan jokusia askeleita seuruuta. Mun tarttis kans nyt päättä kans kunnolla vaatimukset sivuaskeleille ja peruutukselle. Mä en oo ihan varma miten mä haluan et Tara tekee ne. Eiku videoita tuijottamaan.

Jäävistä istumista. Siinä tarttis kyl ehkä miettiä käskyn vaihtoa, tai tokoon ihan oma istu käsky. Jotenkin se ei vaan oo kivan oloinen arkikäskyllä. En tiedä vaikutaisko käskyn vaihto, voi olla et joo voi olla ettei. Ja vielä kertaalleen luoksetulon pysäytyksiä, mutta voi morjens ku mä en vaan osaa. ne on sitten hitaat. Seisominen ei niinkään paha, sen varmasti saan kuntoon pallolla. Mutta se maahanmeno, se kestää ku nälkävuosi. Mä ehkä tarvin jonkun videon jossa nään mitä mä teen väärin tmv.

Muuten lenkilä tehtiin vähän arkitottelevaisuutta, eli naksuttelin ohituksia ja palkkailin satunnaisesti kontaktia. Ja naksuttelin kans ku vaihtopuolta. Osa vastaantulevista koirakoista ohittaa oikealta ja se on ihan fine. Osa taasen haluaa kulkea tien vasenta puolta(oikeanpuoleisen mukaan ihan loogista sekin), niin mä opetan tässä käskyä "toinen puoli" jolloin Tara vaihtais vasemmalta oikealle sivulle. Ihan kivasti meni ja muuten tais tää lenkki muistuttaa, ettei hihnassa tarvi huidella tosi kaukana vaan voi kävellä nätisti sivulla. Eihän tuo vedä, mutta huitelee usein vasemmalla puolella melkein hihnan mitan päässä sivulla, joka hankaloittaa esim jos joku haluu takaa ohi. Ikävää ja turhaa hihnasta kiskomista, että sais koiran vasemmalle sivulla.  

Tällä kertaa taas nÄin

Lauantaina illalla tehtiin iltapuhteiksi treeni viereisen koulun pihalla. 

Etenkin noutoon löytynyt mukava vire ja ennen kaikkea harjoitus lisäsi mun intoa treenata. Sitä otinkin sovellettuna puisella ja metallisella kapulalla, niin että molemmat olivat noin 5 metrin päässä toisistaan ja niitä käytiin vuoron perään nostelemassa rauhassa kävellen ohi. Aika nopeasti Taralla motivaatio nostella kapuloita nousi. Metallia se mielellään kantaa vähän huonosti ja on huolimaton sen kanssa, mutta vaatimalla siitäkin päästiin yli.

Siitä sitten tehtiin luoksetulon pysäytyksiä heittelemällä nameja kauemmas ja luoksetullessa pysäytys/maahan. Muistikuva näistä ei enää ole kovin vahva, mutta ehkä ne sellaista perusvarmaa ja hiukan hidasta tekemistä oli. Seuruuta otin hiukan ja tulin tulokseen, että sitä treenataan lelulla, jotta saan sellaisen ilmeen jonka haluan. Tuntuu, että Tarasta saa paremmin irti jos sen lelupalkkaa seuruussa. Yksi niistä harvoista liikkeistä, ellei ainut, jossa on tullut vahva ero omasta mielestä tietyllä palkalla. Nameilla Tara keskittyy nameihin ja leluilla seuraamiseen.
Loppuun otin luoksetulon vauhdilla iltaruualle. Nää oli pääasiassa hyvänmielen treenit. Siinä mielessä etenkin, että Taralla oli kivaa(mä en kämmännyt!) ja se tarjosi kapuloiden nostoa itse.

Sunnuntain vietin aika pitkälti agiseuran buffassa töissä. Menin sinne tosi aikaisin ja puol neljän maissa kotiin. Illalla sitten tehtiin pieni lenkki tässä läheisyydessä Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Meidän piti mennä Tapiolaan, mutta mä en löytänyt matkakorttia...mihinköhän se meni? Oli jotenkin hauska huomata, kun yhden koiran kanssa nää läheiset metsäpläntit tuntuu ihan riittäviltä siihen, et siellä pääseen vähän liikkumaan, mutta kahden koiran leikkeihin ne on riittämättömät. Tara ja Demi siis pistivät tietenkin juoksuksi.

Sitten siirryttiin treenaamaan. Ilma oli kyllä mitä mielenkiintoisin, olo oli hetkittäin kuin maailmanloppu olis tulossa. Oli niin tummia pilviä ja sitten ne meni pois ja tuli takas ja meni pois jne. Ja sateli vähän vaihtelevasti. Taralle selkeästi tekeminen ei sateella oli paha, mutta käy siihen -käskyn totteleminen sateella on haaste. Näin siis perjantainakin. Tästä lähtien kun sataa, niin meillä mennään varmaan ulos vaan hengaamaan. Kyllä se siitä!
Nita aloitti ja Tara oli toka. Me aloitettiin merkillä. Paikalle oli laitettu monia merkkejä eri kohtiin ja Hannalle lelut. Tehtiin merkeille lähestymisiä ja lähetyksiä en sin ekalle ehkä kolmisen kertaa. Tara teki paremmin kun ei nähnyt lelun vientiä. Koska olin jättänyt osan merkeistä hiukan turhan haastavasti lähetysmatkat eivät olleet pitkiä, mutta Tara suoriutui hienosti. Toistoja tuli yhteensä kymmenisen, joista ehkä kaksi oli ei-niin-hyviä. Kiitos Hanna hienosta avustamisesta!
Seuraavaksi ohjatun suunnat. Kokeiltiin nyt aloittaa oikealle, mutta kieppu vasemmalta tuli kuitenkin. Höh. No ei siinä, mä heitän sitten itse oikealle että saadaan suora meno ilman kieppuja. Vasen tosi hieno ja vaikuttaa siltä, että osaa sen jo jollain tasolla. Oikeasta sillä ei samanlailla ole tajua vielä.

Otettiin jäävien tsekkaus. Tässä ohjaajan kämmi, mun olisi pitäny kerrata jokainen jäävä avuilla ennen parempaa suoritusta. Muistetaan ens kerralla! Muuten jokusella toistolla saatiin ihan kivat jäävät. Mitään sika nopeita ne ei ole, mutta ehkä se siitä. Äänensävyllä voi myös vaikuttaa, mutta täytyy siinä kokeilla vielä miten se vaikuttaa koiran ilmeeseen.
Luoksetulon pysäytyksiä, mutta tämä treeni oli mun puolesta surkeasti rakennettu ja ajateltu. Tein avustajan välillä juoksutusta, mutta nyt mä muistan että se treeni oli osaavammalle koiralle. Hannaltakin tuli hyvää kommenttia. Eli nyt vaan miettimään ja treenaamaan, niin että koira osaisi.
Loppuun seuruu. Yhteensä kolme toistoa, joista eka ei hyvä. Tokalla pääsin palkkaamaan sen lyhyen matkan jälkeen ja kolmas oli pidempi ja palkkasin. Ajatuksena on kasvattaa hyvä ilme ja tehdä teknisempi korjaus esim paikkaan myöhemmin. Tara seuraa innolla, mutta on väljä ja sivusuunnassa paikka seilaa vielä hiukan. Jatkamme treenausta.