Taran synttärit!

Tänään mun rakas koira täyttää huikeat kolme vuotta! On se vaan jo iso :) Tara tuli täyttämään mun elämän mittaista unelmaa koirasta ja on sen täyttänyt loistavasti. Oikea koira oikeaan hetkeen. Mä syvästi toivon ja odotan, että me vietetään vielä vähintään vuosikymmen yhdessä. Tara on ollut mun arjen ilo ja punainen lanka siitä lähtien kuin se mulle tuli. Mulla on Taraa isompi ikävä kuin oikeastaan aikaisemmin ajattelinkaan tulevan. Jälleennäkemiseen on enää alle kolme kuukautta jäljellä. Ehkä mä jaksan odottaa...

Mun hienoa hienompi nahkalassie, Tanning Ultra Bra 26.4.2009 <3 enempää en edes osannut toivoa sulta Tara!
Kyhäsin ikävääni pienen videon Taran kahdesta ekasta elinvuodesta :) Pois en antais, enkä vaihtais. Onnea myös pentueen kahdeksalle muulle valloittajalle!

Näinhän siinä käy

kun alkaa huutelemaan ennen aikojansa. Olin vielä hetki sitten lähes 100% varma, että otan kelpien seuraavaksi koiraksi. Nyt sitten kuitenkin silkka pohdiskelu on saanut miettimään asiaa vielä kertaalleen läpi. Eikähän siinä mitään pahaa ole, olenpahan sitten varma mitä olen tekemässä, kun seuraavan koiran kotiini kannan.

Päätin siis kirjoittaa ajatukseni auki, jospa niistä saisi paremmin selvää siten :) Vaihe vaiheelta käydääs nyt läpi mitä pitää miettiä ja huomioida.

1) Täytyy päättää mitä koiralta haluaa.

    - Seuraavalta koiralta haluan kunnon moottoria, toivon tai ainakin luulen toivovani kovempaa yksilöä, toivon kohtuullista terävyyttä(sellaista, että käsissä vielä pysyy, kiitos :D), toivon pientä pidättyväisyyttä mutta avoimuus ei ole ongelma, taistelutahtoa tarttis olla, koirasosiaalisuuden suhteen riittää tuttujen koirien hyväksyminen(mennäänköhän tässä jo liian tarkaksi? mutta koira-agrea en halua, kaikkien kaveri ei tarvitse kuitenkaan olla), itsestäänselvyytenä tietenkin haluan mahdollisimman hyvän hermorakenteen omaavan koiran, toivon ei liian herkkää, vilkautta saa olla ja vahva toive olisi jonkinmoisesta laumavietistä. Tuntuupa, että kaivan verta nenästä noilla toiveilla, onkohan musta tollasta kasvattamaan? O.o

2) Mitä eroja etsin nykyiseen verrattuna

    - Tara on mahtava koira! Ne asiat, joihin kaipaan muutoksia olisi juurikin hiukan vahvempi moottori, vaikka näkisin että Taralla on nahkaksi varmaan ihan hyväkin työinto(luulen, en väitä tietäväni), asetetta kovempi jottei pienet takaiskut ja kolhut saisi epäröimään(Tara on kipupehmeä, ei välttämättä huono asia tietääpähän milloin koiraan koskee, mutta joka kerta esim noudon pitoa treenatessa saan varoa ettei tiputa kapulaa tassuille ja sen jälkeen päätä, että homma on ankeeta. Toki tässä mennään myös vesirajalla motivaation ja viettitilan kanssa jne jne, mutta noin karkeasti yleistäen) ja inasti enemmän tasitelutahtoa(vai onko koulutus mennyt pieleen Taran kohdalla?). Noiden asioiden jälkeen voisin ottaa Taran kopion.

3) Ulkoisia vaatimuksia

    - Lyhytkarvainen ja kaksikerroksinen karva. Ei niin, että mulla ois pitkäkarvaisia mitään vastaan, mutta on se nyt vain rehellisesti sanottuna helpompi kurakeleillä se lyhytkarvainen. Muuten karvanlähtön suhden näen, että lyhytkarvainen on suorastaan ikävämpi, kun ne karvat löytyy aina vaatteista ja tekstiileistä, pitkäkarvaisten karvat on vaan lattialla. Enkä haluaisi vaatettaa mahdottomia. Terkuin vilukissan omistaja :D Säkä yli 40cm alle 60cm. Painoa toivottavasti korkeintaan 30kg, Tara on siinä 18kg paikkeilla ja sitä nostelen vielä oikein helposti, luulen että 30kg nousee, mutta sitä ei sitten kyllä enää paljoa kantele...Ja yleinen sportti-ilme ja rakenne.

4) Mitä suunnitelmia koiran kanssa

    - Suunnitelmia on paljon :D todennäköisemmin toko, agi, joku pk-laji tai pelastus ja canicross.

5) Rodut, jotka ovat listalla joita tunnustan päässäni harkitsevani

    - Kelpie, belggari(nousi sitten listalle...hups) ja nahka.

6) Rodut, jotka voisivat sopia, mutta ovat ei-listalla syystä tai toisesta

    - Noutajat(noutajat on nounou), dobberi(haave, mutta ei käy tähän hetkeen), sakemanni(terveys), pienet paimenet(liian pieniä), bortsu(ei innostuta, liian suosittu).

Joten jos jollain tulee vielä jotain ehdotettavaa mieleen niin ihmeessä sanokaa! Kelpie ehdottomasti vahvimmilla, mutta totesin että voi olla parempi jos pidän silmät auki vielä nahkojen suhteen ja tutustuisin belggareihin vähän paremmin. On se vaan kumma, kun tää vaatimuslista tokan koiran kohdalla on potenttiin kymmenen ekan koiran vaatimuslistaan nähden...silloin tiesin haluavani paimenen, joka tykkää toimia ihmisen kanssa ja on helposto koulutettavissa. No oli miten oli niin paljon on tutkittavaa, kunhan Suomeen pääsen. On jo piitkä lista kelpieihmisistä ja koirista joita haluan tavata :)

Mitä Taraan tulee, niin sen juoksut kuulemma alkoivat su-ma välisenä yönä. Edelliset juoksut alkoivat 30.8 ja kesti vissiin nelisen viikkoa, eli nyt näyttäis juoksuvälin olevan vajaa 8kk(laskinko ees oikein?). Seuraavia voi ehkä odottaa akselilla loka-joulukuu akselilla. 

Ei tällä kertaa sen tähdellisempää, kuten viime aikoina muutenkaan ;) Toimitus huomio syyskuussa tehdyn bloggauksen, jossa mali oli pistetty top10 listalle mutta suurinpiirtein sanoilla "en tarvitse näin työkoiraa" -tyylisella lausahduksella. Ja kuitenkin puol vuotta myöhemmin harkitsen belggaria ainakin ees vähän...opetus: älä koskaan sano ei koskaan. Turhan päiväinen lörpöttelijä kiittää ja kuittaa...

Herättelyä ja avoimuutta

Kahden kuukauden lomalta paluu takaa arkeen paluun ja tuo mut takaisin todellisuuteen. Pää on täynnä ajatuksia asiasta jos toisesta ja koiratkin mahtuvat hyvin siihen sillisoppaan. Mun vaihtovuotta on reilu neljä kuukautta jäljellä ja näen hyvänä vastapainona arjen pyörittämisen aloittamiselle tulevien treenien suunnittelu.

Takana on täällä jo mukava aika ja kokemuksia on tullut paljon, ehkä jotain olen oppinutkin. Ainakin kärsivällisyyttä näyttäisi tulleen lisää, ehkä se siirtyy treenikentällekin aikanaan! Aloin miettimään miksen purkisi ajatuksiani koira-asioista tänne, kun kerta blogi on olemassa. Tiedä sitä lukeeko sitä kukaan, mutta jos joku joskus tänne eksyykin niin onpahan luettavaa. Lisäksi ulkomailla oleskelu on vihdoin avannut maailman katsomusta siinäkin määrin, että avoimuus on lisääntynyt. Ja jokainen joka on edes hetken ollut koiramaailman tyyppisessa toiminnassa mukana tietää, että monia asioita pidetään omana tietona(tapahtuu muissakin piireissä hevos- ja urheilumaailma jotka ovat aikaisemmilta ajoilta tuttuja). Liekö suomalaista kulttuuria olla  nöyrää poikaa vai vain pelätä myöntää ääneen mitä havittelee, jottei vain kukaan saa tietää epäonnistumisesta.

Oli miten oli, päätin ottaa avoimuuden käyttöön omalta osaltani. Reilu neljä kuukautta on ennen kuin pääsen työsarkaani jatkamaan, mutta tavoitteita on. Lähdetään liikkeelle itse koirasta Tarasta. Minun tähtäimenä on jonain päivänä saavuttaa TVA Taran kanssa. Uskon tavoitteen olevan täysin mahdollinen, ainut minkä näen hyvin haastavana on paikkamakuun vanhojen kokemuksien mitätöiminen ja liikkeen täysin uusin opettelu. Toki tässä on hyvin pitkä edessä, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei TVA ole tavoite. Tietenkin on täysin mahdollista, ettei minun kouluttajan ominaisuudet riitä viemään tätä koiraa sille tasolle ja epäonnistuminen on aina mahdollista. Ehkä kuitenkin epäonnistumista tärkeämpää on kuitenkin olla rehellinen ja lähteä siitä asetelmasta joka tarvitaan, jotta tavoite saavutettaisiin. Perinteinen suomalaisen urheilijan lausunto "katsotaan minne rahkeet riittää" pätee tässäkin kohtaa. Eikä asiaa helpota yhtään se tosiasia, että meillä on jo nyt takana pitkä treenitauko, eikä minulla ole mitään käsitystä minkälainen koira minua tulee kotiin palattua vastaan. Kovin montaa kokemusta en ole vastaavanlaisesta asetelmasta kuullut, joten nähtäväksi jää onko meistä vielä jatkamaan. Kuitenkin niin kauan kuin en tiedä todellisuutta, lähden siitä että TVA on tavoite.

Jatketaan TVA:sta seuraavaan, BH:n suorittaminen on yhtälailla tavoitteena, jonka myöskin näen olevan kiinni ainoastaan paikkamakuusta. Agilityn jatkaminen on varmaa ja siinäkin on tarkoituksena yhtälailla päästä kisaamaan. Pk-haun jatkaminen on toive ja haave, joka rajoittuu opiskelijan autottomuuteen. Lisäksi haun pidemmälle vieminen vaatii paukkualttiuden käsittelyä ja laukauksiin totuttelemista. Onneksi koira on edelleen nuori, tänä keväänä tulee täyteen 3 vuotta, on noita suunnitelmia kuitenkin sen verta paljon.

Sitten toinen asia, josta välillä ihmiset tuntuvat olevan kovin hiljaa on seuraavan koiran hankinta. Tämän toki osittain ymmärtääkin, mutta päätin lähteä nyt olla rehellinen omalta osaltani tämänkin asian suhteen jopa ihan näin julkisesti. Toisen koiran hankinta on jo vuoden päivät pyörinyt päässä. Viime keväänä oli päässäni kolme vaihtoehtoa: Taran mahdollisen jalostuskäytön seurauksena olisi ollut luonnollista ottaa sen jälkeläinen TAI vaihtaa etsiä toinen nahkayhdistelmä TAI vaihtaa rotua. Taran jalostuskäyttö näillä näkymin ei tule toteutumaan luonnetestissä ilmenneen paukkualttiuden takia. Myönnän toki ääneen, että hetkittäin ajatus kutkuttaa vieläkin. Samaan aikaan ymmärrän että paukkualttiin koiran jalostuskäyttö täytyy olla erittäin tarkoin harkittua ja siltikin se voi olla väärä valinta. 

Noh sitten jäin pohtimaan toisen nahkayhdistelmän ja rodun vaihdon välillä. Tosi asia on kuitenkin se, että nahka on loistorotu, mutta kaipaan tulta ja tappuraa ja haastetta. Totesin, että sellaisen yksilön löytäminen nahkasta ei ole mahdotonta, mutta haastavaa. Tämän toteamuksen jälkeen piti alkaa miettimään muita rotuja. Monen vuoden haaveeni bc ei enää tuntunut omalta vaihtoehdolta, jotenkin ajatus bc suosion kasvusta ei miellytä. Paimeneen päätyminen oli kuitenkin helppoa. Ajatus kelpiestä heräsi kesän aikana ja lopulta valtasi mielen kokonaan. Seuraava koira on 99% todennäköisyydellä kelpie. Toiveena olisi toteuttaa tämä haave seuraavan parin vuoden sisällä. Toki myönnettäköön nyt näin koiratonta elämää viettäessäni mietin, että olisi ihanaa vain matkustella, eikä toisen koiran hankinta auta asiaa. Todellisuus on kuitenkin se etten elä lomia varten vaan arkea ja koirat tekevät arjestani ihanan. Toisen koiran hankkiminen on ollut selvää koko sen ajan kun Tara on minulla ollut ja sopivaa hetkeä on vain odoteltu ja odotellaan vielä hetki lisää.

Tulen tällä kertaa pureutumaan asiaan oikein antaumuksella ja aion käyttää paljon aikaa sopivan yhdistelmän löytämiseen. Taran kohdalla kävi loistava tuuri, koska olin hyvin lähellä tehdä hyvin erilaisen päätöksen. Melkein päädyin ottamaan sekarotuisen collien, mutta onneksi hälytyskellot soivat ajoissa mahdollisesta pentutehtailusta. Tai ei ehkä suoranaisesta pentutehtailusta, mutta ei-toivottavasti koiran kasvatuksesta. Sitten onneksi löysin Taran ja valinta oli tehty. Tara todella on täyttänyt kaikki toiveeni ja ollut juuri oikea valinta elämääni. Taran jättäminen vuodeksi Suomeen oli/on raastavaa, eikä yhtäkään päivää kulu ilman että rakas koirani ei kävisi ajatuksissani. Mutta yhtälailla olen onnekas, tiesin heti alusta asti että Taran jättäminen muiden huollettavaksi käy helposti. Helpompaa koiraa saa hakea, jolloin ei tarvitse huolehtia kuinka koiran kanssa pärjätään. Näin ollen turhaa huolehtimista ei ole, ainoastaan kova ikävä maailman parasta kumppania. Saan siis olla kiitollinen, että ensimmäisen koiran hankinta onnistui hyvin, vaikkei se täysin suoraviivaisesti käynytkään.

Nyt sitten viime syksynä aloitin pikku hiljaa tutkimuksia kelpieistä näin netin välityksellä, koska en luonnollisesti ole pelipaikoilla. Sopivan kelpiein löytäminen ei tunnu enää niin helpolta kuin aikaisemmin, koska kuten tuppaa tapahtumaan toisen koiran löytäminen on ilmeisesti aina hankalampaa, kun vaatimuslista on suurempi kuin ensimmäisen koiran kohdalla. Haluan niitä ja näitä ominaisuuksia koiralta, tavoitteena nämä ja nuo asiat. Aluksi ajattelin, että on helpompi vaihtaa rotuun, joka tunnetaan käyttöominaisuuksistaan, mutta koska mielikuvani seuraavasta koirasta ovat jo selkeämmät ja tarkemmat ei sopivien yhdistelmien tai edes koirien löytäminen oli rotua tuntemattomalle henkilölle kovin helppoa. Tämän Suomessa ei turhan paljoa kelpieitä ole(ei mitään huono asia pelkästään), jolloin valinnanvaraa ei ole määrättömästi. Noh kunhan pääsen takaisin Suomeen alkaa kova tutustuminen rotuun lähemmin.

Näin tähän päätteeksi jos joku täällä käväisee ja tuntuu hyviä linkkejä mielenkiintoisiin artikkeleihin koiran kouluttamisesta niin linkkejä saa laitella mulle! Yritän etäopiskella ennen Suomeen paluutani, jotta voin aloittaa jälleen hiukan fiksumpana treenaamisen :) Ihan tuntemattomatkin ihmiset rohkeasti vain linkkejä laittamaan! 

Tarttis tenttiin lukea

Pirun hyvä treenari mä vaan oon, kun oon toisella puolella maailmaa kuin koira ja silti on kirjoitettavaa ;)
No näin käy kun tarttis tenttiin lukea, sen sijaan latailen koiravideoita kesältä(tai tarkemmin 21.6.11) nettiin. Lupailin näitä videoita(lisääkin on jokunen) joskus aikoja sitten, joten tässä tulee pari:

Ja lisävinkkinä, laittakaa äänet hiljaiselle tai pois ainakin ekassa videossa, viereisellä kentällä oli joku skeittitapahtuma, josta lähtee hirveä mökö...tokassa videossa ei haittaa niinkään.

Tää video on virheidenkin kanssa mulle ikuinen hyvän mielen video! Tara seuraa niin iloisen ja innokkaan näköisenä, että meinaa ihan sydän pakahtua. Räksytin <3

Tästä videostakin olen varsin ylpeä, vaikka siinä nyt tietenkin nähdään korjausta. Mutta Taran menoa ei korjaus haittaa, on vaan sen näköinen, et sori...Ja nähdään myös ohjaajan selkeä virhe, kun käyttää väärää käskysanaa ekalla kerralla kun pitäis seisomaan nousta. Hups...Kun ei siinä koirassa vikaa,ohjaaja on vaan täys käsi.

Jospa ei sentään sen enempää tällä kertaa.

top10

Oma rotu = nahkacollie (c) Taeri

Näin tämän jutun useassa blogissa, muun muassa  kaverimme Nalan  blogissa ja innostuin tekemään saman homman ja muuta paikkoja ei luonnollisesti ole kuin Taran treeniblogi, vaikka me muuten ollaan tauolla. Ehkä tämä yleistä koirahöpinää kestää. Mun listalla on rotuja, joita olen vakavasti harkinnut, joita voisin tulevaisuudessa harkita, joita en tosissani harkitsisi tai joita en missään nimessä harkitsisi, mutta ihailen niitä suuresti. Ja vaikka roduissa on numerot, ei numero varsinaisesti kuvaa mitään ellei toisin mainita. Osa roduista on listalla lähinnä ihailun kohteena, eikä niistä mulla välttämättä ole sen kummempaa tietoa.

Nro_1 Australiankelpie - On varmaan tällä hetkellä itseoikeutetusti ykkönen, koska on kovasti pohdinnan alla. Paimen niin kuin asiaan mulle kuuluu ja luonteen pitäisi olla kohdillaan. Koko on inasti pienehkö mun makuun, mutta menköön.

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTDngq4XHlgNGXA63k_qR73OJWhTltzr9Qk9IWlbzpcVXArv-3RwA

Nro_2 Dobermann - Tämä tuli jossain kohtaa ihan puskista omalle kiinnostuslistalle. Ilman terveysongelmia ja luonteen seurakoiramaistumista mieletön ilmestys! Pystytkorvat(ja töpöhäntä) ovat toki laiton, kivulias ja turha toimenpide(!!!), mutta myönnän etteikö pystykorvainen olisi ulkonäöllisesti omaa silmää viehättävä. Joskus hamassa tulevaisuudessa voisin harkita, jos omat taidot olisi kohdillaan ja riittävän terveet vanehmmat löytyisivät. Tosin puhutaan tulevaisuudesta vuosi ja vuosien päästä. On kokoa, näköä ja pk-oikeudet. Ruskeana kiitos, jos turhamaiseksi lähdetään ;)

http://www.criadorperros.com/wp-content/uploads/2011/03/doberman2-300x190.jpg

 

 

Nro_3 Beauceron - Menee vähän samaan kategoriaan dobberin kanssa. Ihan mieletön ja vaikuttava ilmestys. Pk-oikeudet, koko ja näkö taasen kohdillaan. Tulevaisuudessa taistelee dobberin kanssa taloon tulemisesta.

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSFpvd_psUZhbyels43jdM4DF8dVeA8lGbz44vtr5Lspa0hVLsO_F-XF6YG

 

 

Nro_4 Lapinporokoira - Tämä onkin ehkä sieltä raskaammasta päästä rotuja joita voisin itselle harkita vakavissani. Ulkonäkö miellyttää ja luonteenkin tietojeni mukaan pitäisi olla kohdillaan. Tätä varmaan tuskin kuitenkaan kotiin asti tulee, kun muuta paimenet ajavat ohi. Hienoja ovat joka tapauksessa!

http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQs6-a_70ASB8eUG5t4L84Spg_Ffnu-JGTtAHLgguImEt9LigUP

 

Nro_5 Pyrenneittenpaimenkoira - Tämä oli lapsuudessa bortsun lisäksi suosikkirotulistalla. Nykyään makuuni liian pieni, mutta muute aivan mainio rotu! Nyt en mene vannomaan, onko rodulla pk-oikeuksia(enkä jaksa tutkia), mutta epäilen koon takia. Se voi olla asia, joka pyyhkisi jo rodun vakavasti harkittavalta listalta. Hauskan oloisia koiria!

http://www.dogbreedworld.com/dogs/pyrenean_shepherd/pyrenean_shepherd_1.jpg

Nro_6 Mudi - Menee samaan kategoriaan pyrren kanssa. Mukavanoloinen paimen, josta varmasti harrastuspuolelle riittäisi puuhaa! Mudilla tosin muistaakseni on pk-oikeudet. Haukkuherkkyys lisäksi olisi miinuspuolena(vannomaan en mene). Mudi voisi olla ehkä-listalla.

http://img.mundoperros.es/wp-content/uploads/2011/03/mudi.jpg

 Nro_7 Lunnikoira - Jos etsisin jotain aivan muuta kuin harrastuskoiraa ja vieläpä pienessä koossa voisi lunnikoira hyvinkin olla listalla. Alkukantaisuus viehättää ja kyllähän se ulkonäkökin viehättää. Sen enempää en rotua tunne.

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR5cmfhtnKJG_tPNoImZCtTgjPw8dbpWeylupwKNQoe9sdAU8kNeg

Nro_8 Akita - Tämä menee varmaan sinne listalle ei-ikinä itselle, mutta aivan upean oloisia koiria! Legendaarisen animen Hopeanuolen siivittämä pääsee listalle.

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSdlyYYDxlpA_X0_N8inV5pEud-O1OYtCFpsE4OJSCoKUQX3H73

Nro_9 Saluki - Jos ikinä kaipaan vinttaria on sen oltava saluki. Lapsuudessani muistan lähinaapurissa sellaisen ja hauska tapaus olikin. Vinttari ei taida kuitenkaan sopia omaan tempperamenttiin, jonka lisäksi mun harrastus intressit eivät ole yhdensuuntaiset vinttareiden kanssa, joten jäänee ottamatta. Jaksan kuitenkin ihailla näitä! Kaunis, mikä kaunis. Ja tehtäköön huomio, että listan toinen rotu, jolla on luppakorvat ;)

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRIvqmMgNKc_rEuWMuF51bcpTXQe8fA65HrB82J9cNx7bMM5TRy

Nro_10 Belgianpaimenkoira Malinois - Listan viimeisestä kohdasta taistelivat hiukan mali ja arktiset rodut. Oikeastaan kymppisija olisi voinut jäädä jakamatta. Mutta päätin lisätä malikan tähän, koska monipuolisuus ja rodun toimivat käyttöominaisuudet ovat vain ja ainoastaan ihailtavia. En koe itselle mitään tarvetta ottaa malia, kun on minulle paljon sopivampia rotuja olemassa, mutta hattu nousee kaikille oikeille työmaleille!

http://www.google.cl/imgres?q=belgianpaimenkoira+malinois&um=1&hl=es&client=firefox-a&sa=N&rls=org.mozilla:en-US:official&biw=1920&bih=910&tbm=isch&tbnid=Mzp_j4BlwN4NDM:&imgrefurl=http://www.doogle.info/doogle/jsp/dog.jsp%3Fid%3DFIN40872/01%26lang%3Dfi&docid=fOYS0nwKLcQ--M&w=300&h=450&ei=Xf1tTsr7NtGUtweFq8nDBQ&zoom=1

Nyt jos jotain yhteenvetoa haluaa listalta tehdä, niin näyttäisivät pystykorvaiset, rakenteeltaan kevyehköt ja lyhyempikarvaiset koirat pääasiassa miellyttävän minua. Se mikä on mielenkiintoista, että lapsuuden bordercollie huutaa puuttumistaan. Koko lapsuuden haaveilin bortsusta ja sellainen vielä piti alunperin mulle tullakin. Nykyään kuitenkin rodun suosion ja muiden rotujen tuntemus on vaikuttanut siihen, ettei bortsu enää kiinnosta. Vaikka sitä ehkä ihan oikeutetusti koira maailman ferrariksi kutsutaan, on monia muita rotuja, joista saa hienoja vakavasti otettavia harrastuskoiria. Niin moni asia on kouluttajasta kiinni. Hienoja koiria ne ovat, mutta bortsu on toistaiseksi tippunut mun listalta. Never say never, eli en vanno etten koskaan bortsua ottaisi.

Haastan treenikaverit siellä kotoSuomessa tekemään saman :)

Viimeinen päivitys ennen taukoa

Lupasin vielä yhden tekstin. Tämä kirjoitus tulee tosin pari päivää myöhässä ja kirjoitus itsessään tapahtuu jo Chilestä käsin.

Käytiin siis viimeisen kerran sunnuntaina treenaamassa. Mukaan tuli Taran varaperhe katselemaan ja tutustumaan treeniseuraan. Me tehtiin pari kertaa ruutu, joka meni oikein hyvin :) Ruudun treenaaminen on onnistunut hyvin siinä mielessä, että ruudun tekeminen on Taran mielestä yksinkertaisesti vain hauskaa! Ruudun treenaaminen jatkunee varaperheen kanssa.

Pieni tauko ja jatkettiin jäävillä. Ajatuksena oli tehdä nämä ihan vain muistinvirkistykseksi. Seisominen kuulemma yhtä hieno kuin aina, maahan meno vähemmän. Kyynerpäät jäävät ilmaan. Spekuloitiin ettei kyse ole osaamattomuudetsa vaan innokkuudesta ettei malta laittaa kyynerpäitä maahan. Hinkattiin sitä jokusen kerran. Vielä pienillä avuilla istuminen, joka meni myös varsin hyvin! Otettiin myös taaksekävelyt erittäin lyhyellä etäisyydellä, koska näitä on tehty niin vähän! Jokusela toistolla saatiin ihan ok suoritukset.

Loppuun vielä varaohjaajalla vähän seuraamista ja sivulletuloa. Tietenki homma oli hankalaa kun mä olin paikalla, mutta hyvin varaohjaaja suoriutui etenkin ottaen huomioon, ettei paikalle tullessaan tiennyt koko lajista mitään!

Treenien jälkeen lähdettiin vielä treenikavereiden kanssa kahvittelemaan, jossa äkkiä vierähti monta tuntia! Vuoden tauko ja muutoksia on paljon edessä, mutta äkkiä se aika menee :) Kohta olemme taas treenikentällä jankkaamassa samoja asioita. Kiitos tästä keväästä ja treeniseurasta Kirsi ja Hanna! Ihan kuin ois tunnettu useampikin vuosi vaikka oikeasti paljon vähemmän. Tsemppiä jokaiselle treeneihin, etenkin tutuille ja Taralla varaohjaajiensa kanssa!!! Me tullaan sitten vuoden päästä hyöryllä ja otetaan menetetty aika kiinni vielä!

Chile kiittää ja kuittaa!

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Me palasimme Taran kanssa yhtä kania köyhempänä kaupunkiin. Kani jäi mökille odottamaan ensimmäistä hoitajaansa. Kotiakaan ei enää oikeasti ole vaan loisimme äitini luona. Nyt on enää pari päivää ja yhdet tokotreenit ennen mun maailmalle lähtöä jäljellä. Taukoahan on toki blogin kirjoittamisessa ollut jo mökillä olo ajan.

Mökillä treenaaminen oli loppujen lopuksi laiskaa. Lenkeilläkään ei oikeastaan käyty vaan Tara puuhaili omiansa(välillä vähän kauempanakin). Ruutua ja kaukoja joitain kertoa tehtiin. Muuten nautittiin elämästä ja olemisesta. Tara sai runsaasti huomiota monilta tahoilta ja oli kovasti suosittu. Erityisesti saavutuksena voidaan pitää Taran saavuttama suosio mun siskon silmissä, joka ei oikeastaan koirista pidä. Siis pidä yhtään. Taran tavoite elämässä on melkein näin ollen saavutettu, kun sai siskon hyväksynnän ;)

Yhden kirjoituksen lupaan vielä sunnuntain treenien jälkeen. Kovia odotuksia ei treeneistä ole, lähinnä mennään pitämään hauskaa ja näkemään vielä kerran tärkeiksi tulleita treenikavereita ja esittelemään sijaisperhe sinne. Sitten alkaa vuoden hiljaiselo. Jos joku nyt edes enää täällä lukee muistaa meitä sen vuoden jälkeen kuulemisiin vuoden päästä. Jatkamme silloin treenejä innolla.