Palataas aiheeseen

Eli koiriin siis. Pahoittelut suomalaisten aakkosten puutteesta, kone jouduttiin fomatoimaan ja kayttis on nyt sitten epsanjaksi ja nain ollen nappiskin ulkonaosta huolimatta noudattaa paikallista saannostoa...ja kuten monella aikaisemmallakin kerralla talla kertaa mun pitais juuri nyt vaantaa adobe Illustratorin kanssa(opi paivassa kayttamaan illustratoria ja palauta koulutyo). Onhan se mielenkiintoisempaa kuin laskeminen, mutta jotenkin jo etuliite koulu vie halut tehda yhtaan mitaan. Perinteista.

Viikonloppuna on yhdet IPO kisat taalla Santiagossa, yritan selvita niita kattomaan. Viime kerralla tuntuivat olevan autottoman ulottumattomissa, mutta atlla kertaa nayttais silta et paikalle paasis julkisilla! Jos vain selvian sinne niin otan kameran ja toivottavasti saan julkaisukelpoisia kuvia :) Innolla odotan! ilmeisesti suojelua ois tarjolla jos oikein tulkkasin. On toi koirasanasto(kin) vahan hukassa viela.

Nyt siis viimeisia viedaan taalla paassa. On ihmeellista miten vuosi on karmean lyhyt aika, mun sydan jaa lattareihin. Toivottavasti saan tulevaisuudessa mahdollisuuden asua taalla pidempaankin, tai ainakin haaveilla saa. Seuraavalla kerralla tosin lahtee doggis(tai monikossa) mukaan. Viitisen viikkoa siis paluuseen, josta kolmisen viikkoa on kouluhommia ja kaks viikkoa matkailua.

Mut joo siis lupasin palata blogin asiaan, eli koiriin. Kohta paasen taas tosi toimiin Taran kanssa. Agiryhmaan sormet ristissa odotellaan paikkaa ja sen mukaan sitten paasee rakentamaan muita harrastuksia(mun omia siis). Tokoleiria odotellaan kauhealla innolla, mutta se tulee pari viikkoa mun paluun jalkeen joten mun on hiukan vaikea viela kuvitella mista me tullaan lahtemaan. Mun kuvitelma mun paluusta kentille on sellainen et ollaan vajaa viikko pk-seudulla ku tuun takas, jona aikana varmaan paaasiassa lenkkeillaan ja tutustutaan toisiimme uudestaa ja katellaan minkalainen koira siella odottaa. Samoin varmaan suhteen uusi rakentaminen jossain maarin on edessa. Varmaan alkuajat menee leikkiessa ja hakiessa sita kuuluisaa fiilista kentalla. Katellaan onko leikkiminen unohtunut ja mika muutenkin on koiran olo. Siita sitten lahdetaan pikku hiljaa tekemaan helppoja ja hauskoja liikkeita leikin varjolla. Luulen ettei nollasta startata, mutta kerrataan asiat kuin pennun kanssa. Tarallahan oli jaavat liikkeet yhtena vahvuutena(ei ne ehka nayttavia bortsutyyppisia ollu, mut eihan se bortsu ookkaan), niin ne aloitetaan samalla tavalla kuin niita aloitettiin opettelemaan aikoinaan. 

Paikkamakuu nyt siis aiheuttaa suurempaa paanvaivaa. Etenkin kun joku aika sitten huomasin tehneeni Taran pentuaikoina yhden koulutuksellisen virheen ihan kotikasvatuksessa vieraiden koirien kanssa. Kokematon ensikoiran omistaja tekee juuri tallaisia virheita. No nyt olen ainakin tietoisempi siita. Eli tosissaan paikkamakuusta on taalla puhuttu jo monen miljoonaa kertaa, koska se tosissaan on meidan kompastuskivi.

Luulen, etta me lahdetaan siina ihan nollasta. Lahden siita ettei koira osaa sita ollenkaan kentalla(arjessa ehka toinen asia). Ennen seuraavaan kokeeseen menoa meidan on taytynyt tehda MONTA, SIIS MONEN MONTA puhdasta toistoa paikkamakuusta mieluiten pitkillakin ajoilla,  ja myos pk-saannoilla. On toki aivan arvoitus olenko pilannut koko homman jo niin pahasti ettei meista enaa kokeeseen ole paikkamakuun takia...vitsit etta mua harmittaa jos asia on nain. Mutta koska en tieda en siita viela huolehdi. Lahden rakentamaan koko homman ihan uudestaan, uudella mielentilalla, uudella sanalla ja uudella suhteella(toivottavasti).

Mua on tassa muutenkin mietityttanyt miten jarjestan uudestaan elamani Suomessa. Noin vapaa-ajan harrastusten suhteen. Taran tulen jalkeenhan ekana vuonna en oikein tehnyt mitaan urheilua itse, tokana vuonna pelasin tennista pari kertaa viikossa. Nyt taalla olo aikana oon paassyt taas urheilun makuun ja haluan jatkaa omia harrastuksia koiraharrastusten lisaksi. Mulla tulee aina huono omatunto jos tayden koulupaivan jalkeen joudun jonnekin lahtemaan, ei sen koiran pida olla yksin niin pitkaa aikaa. Plus, etta kanikin protestoisi jo moista...Eli jarjestys tulee tietty riippumaan kovasti millainen lukujarjestys mulle tulee. Onko pitkia paivia yliopistolla, vai osaisinko vihdoin opiskella kotona. Koiran kanssa tosissaan olen miettinyt, etta jos lahtee siita etta autottomana ei maastolejaihin ole asiaa, niin painopiste jaa tokolle, agille ja tietty lenkkeilylle! Jos saisin canicrossia opetettua paremmin niin hieno homma, mutta tahan asti Taraa ei oo juoksulenkit kiinnostanut patkaakaan. Ihan oikeasti se ei ole laiska ja passiivinen koira, mutta ei siita kylla juoksuseuraksi ole ollut! Se saattaa seurata joku 20 metria perassa jolkotellen sellainen ilme naamalla etta "mita pahaa ma olen tehnyt, etta joudun juoksemaan?". Yksi tan koiran ominaisuuksista joka ei ole viela mulle avautunut...siis tama siita huolimatta etta koira juoksee vapaana ja saa menna sita tahtia kuin haluaa.

No siis asiaan, eli jos agikentalle selviais kaks kolme kertaa viikossa. Tokotreenauksesta en osaa sanoa, mutta kai sita joka paiva tekee jotain ja sitten kimppatreeneja vaihdellen(riippuu muistakin ihmisista). Siinapa se kai onkin. ehka siita saa itselleenkin varastettua sitten aikaa muihin juttuihin :)

Sitten olen tassa ajatellut aloitella vaeltamaan. Edes vahan. Ja jos tosta koirasta ois kavelemaan ees vahan mun kanssa niin jotain viikonloppu reissuja ois kiva tehda vaik nuuksioon tai kauemmas. Jonain paivana jos selvias vaik lappiin  vaeltamaan ihan koiran kanssa :)

Rahatilanteen mukaan yritan katella jonkinmoista valmennusta tokoon. Agi, jos vaan ryhmaan pastaan, onneks hoituu seuran kautta! Onni on kylla oma agiseura :) Tarkoitus ois aktivoitua silla puolella vahan jarjestotoiminnassakin. Lisaksi tietenkin mun on kova tarkoitus pohjustella seuraavan koiran tuloa(raha- ja elamantilanteen mukaan valitettavasti). Tietoa ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa. Ja rotu on nyt kylla varmaan varmistunut. Eikohan sielta se kelpie tule. En kylla edelleenkaan(sama virsi jatkuu) kiella etteiko nahkaakin tekis mieli, mutta olen niin kauhean kranttu. Kranttu toki olen noiden kelpieidenkin suhteen heh. 

Kai siina saa sitten seuraavan vuoden menemaan! Opinnoissakin kun vedellaan, toivottavasti, viimeisia, niin eikohan sita saa huhkia ihan kunnolla. Tavallaan ihana palata kylla, tavallaan taasen jaisin mielellani tanne. Viisi viikkoa ja sitten jatkuu :)

Terkuin turhan lopisija maailman toiselta puolelta!

hyvä mieli

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Huhu kertoo, että mut valittiin tähän haasteeseen ihan tarkoituksella...ei niin että kieltäisin olevani inhorealisti tai pessimisti, eli ehkä oli ihan aiheesta tullut. Vai voiko olla kyseessä kiero tapa kokeilla onko kehitystä tullut melkein kymmenen(10!!!!äääk) kuukauden ulkomailla olon aikana. No katsotaan. Iina vastaa siis siitä, että mä taaskin käytän aikaani tälläiseen enkä opintoihin ;)

1) KOIRA = TARA, aloitetaas siitä kaikista helpoimmasta. Vieläkin, joka päivä kun mä ajattelen Taraa mulle tulee kauhea ikävä. Okei nyt joku vois todeta, ettei se ole positiivinen asia. Mutta totuus on se, että se valtava ikävä jota mä koen mun koiraan kohden osoittaa vain sen, etten tehnyt minkäänlaista virhettä kolme vuotta sitten hankkiessani sitä karvakumppania itselleni. Oli muuten elämäni parhain ostos! On siis sanomattakin sievää, että koko koira antaa mulle hyvän mielen. En muista koskaan elämäni aikana saaneeni sellaista ilon tunnetta, joka kerta kun kotiin tulen, kuin siitä lähtien kun siellä on koira mua odottanut.

2) Musiikki. Mä en vois elää ilman musiikkia, etenkin nykyään kun kärsin tinnytyksestä niin hiljaisuuden täyttäminen musiikilla on tosi tärkeetä. Hyvä mieli tulee musiikissa siitä, kun sillä voi vahvistaa jotain tunnetilaa, manipuloida omaa fiilistä ja parhaimmillaan nostattaa "masennuksesta" pintaan. Musiikkiin kuuluu myös tanssia, mutta oiskohan se toinen asia erikseen?

3) Liikkuva kroppa. Entisenä urheilijana mulla on viha-rakkaussuhde mun kroppaan. Vihaa sihen kohdistuu, kun se on jotenkin rikki tai ei toimi niin kuin pitäisi. Hyvää mieltä ja iloa se kuitenkin tuottaa noin muuten. Onko mitään ihanampaa kuin antaa vaan esimerkiksi musiikin mukana antaa vain kropan viedä liikkeeseen joka tulee jostain sisältä? Onko mitään ihanampaa kuin mennä uimaan ja tuntea kuinka kroppa liikkuu ja tekee töitä? Onko mitään ihanampaa kuin kokeilla rajoja kropallansa ja katsoa mihin siitä on? Erityisesti liikkuva ja toimiva kroppa tuottaa iloa, kun on ollut loukkaantuneena. Silloin sitä osaa aina arvostaa enemmän. Jokaisen oma kroppa on kuitenkin yksi niistä asioista, joka on heti käytettävissä ja siksi se tuntuu unohtuvan. OIKEESTI, onko mitään ihanampaa kuin tuntea liike ja olevansa elossa?

4) Se tunne, joka tulee kun saat yhteistyön sujumaan hevosen kanssa. Vaikka mulla ratsastus on jäänyt jo parisen vuotta sitten, mä ikävöin sitä puuhaa kovasti. Joku päivä vielä. Ne on ihmeellisen hienoja eläimiä. Etenkin tosissaan ne hetken kun huomaa, että yhteistyö alkaa sujua ja kaikki sujuu helposti. Toinen asia noin alakategorisesti vois laittaa ne aamuhörähdykset, joita saa kuunnella kun menet aamutallia tekemään. Koskaan ei tarvitse suullista kiitosta kuulla, kun tiedät että siellä ollaan jo erittäin kiitollisia.

5) Kun huomaa, että olet saavuttanut jotain haluamaasi. Ja tämä ehkä enemmän merkityksessä ettet ole aikaisemmin sitä edes ymmärtänyt. Annetaas esimerkiksi se, kun mä hetkittäin möyrin pohjamudissa noin ajatustasolla ja ajatellessani etten ole oikein missään onnistunut elämässäni, niin muistan että esimerkiksi ne kolme asiaa joita pienestä pitäen olen halunnut, olen nyt toteuttanut. Mun perheellä ei ollu varaa viedä mua ratsastamaan, mut mä onnistuin itse hommautumaan heppojen pariin. Mun perhe ei myöskään halunnut koiraa kun olin pieni ja nyt mulla on koira. Ja viimeisenä tää vaihtovuosi, halusin jo lukiossa mutten päässyt. Ja täältä mä nyt kirjoittelen :) Jos joku vaatii vois kääntää sama epsanjaksikin ;)

6) Siitä tulee ehdottomasti aina hyvä mieli, kun jos on kylmä ja voit pukea vielä lämpimiä vaatteita päälle/mennä saunaan! nimimerkillä istun kotona nyt höyhentakki päällä, heh...

7) Chilen tähtitaivas! Toki noin kauniina yönä tähtitaivas on hieno missä tahansa, mutta kuinka moni teistä tiesi että galaksimme keskusta on juurikin täällä Chilen päälle(voidaan ehkä olettaa että vähän isommallakin alueella, heh)? Santiagossa toki valosaasteen takia taivasta ei näe tosi hyvin, mutta kun menee vuoristoon ja näkee sen valtavan määrän tähtiä menee siitä vähemmästäkin hämilleen. Ja kyllä on hieno näky :) Sitä vois tuijotella päivät pitkät, eikä edes pelkästään mitenkään romanttisessa mielessä, vaan ihan sen takia että se on upea. Kun ihminen on niin pieni ja avaruus niiiiin valtava. Toki Karibian tähtitaivas on yhtälailla hieno, mutta se menee ehkä kliseisemmin sinne romanttiselle puolelle.


8) Yölenkit juosten tai koiran kanssa! Mä vieläkin ikävöin sitä että voi hyvin mielin lähteä klo10 tai 11 illalla lenkille. Santiagossa sitä ei oikein suositella voi. Mutta mä muistan mun ja Taran yölenkit ja vaikka seuraava aamu saattoi olla aikainen, mä palasin aina niiltä lenkeiltä hyvillä mielin kotiin. Kaunis yö, ei ketään liikkeellä ja koira saa puuhastella omiaan, liikkua vapaasti ja itse sai antaa ajatusten lentää. Näitä asioita odotan innolla Suomeen paluussa. Toimii niin vuoden ajasta riippumatta!


9) Poskisuukot :) Ei-suomalainen tapa, mutta sellainen joka antaa ihan toisenlaisen yhteyden siihen tapaamaasi toiseen henkilöön. Toki poskisuukkoja voi antaa monella tapaa, on niitäkin vähemmän hyvän mielen poskisuukkoja, mut pääasiassa niistä tulee hyvälle mielelle.


10) Joskus vain tulee ihan mieletön hyvän ja iloisen mielen tunne! Tiedättekö? Voi olla, että päivä on kaunis, voi olla että ipodista tulee just sikahyvä biisi tai voi olla että se vain tulee. En väitä että se ois joka päiväinen ilmiö. Se voi tulla ku kävelee jossain, tai kun on täpötäydessä metrossa, tai ihan missä vaan. Se vain tulee. Eihän siitä voi olla tulematta hyvä fiilis, kun se tulee :D


Listalle oikeestaan vois tukea aika montakin asiaa, ystävistä perheeseen, kauniisiin sanoihin joita saa joskus kuulla, lahjan antamisesta jatkuen. Oikeasti on totta, että ihmiselle voi tulla hyvä mieli toooosi pieniestä asioista smaoin kuin paha mieli. Joskus täytyy vain antaa itsensä mennä sen fiiliksen mukaan joka on.


Erityismaininnan näin loppuu laittaisin vielä se, kun huomaa että itse on merkityksellinen myös muille ihmisille. Mun yksi motoista on että ole itsellesi se ykkönen, koska elämässäsi on vain yksi ihminen johon voit oikeasti vaikuttaa ja se olet sinä itse. Mutta muiden ihmisten vaikutusta elämään on vaikea kieltää, etenkin mitä vanhemmaksi tulee. On ihana kuulla, että ystävät ja perhe muistaa vielä pidemmänkin poissaolon jälkeen, että mä merkitsen jotain heillekin yhtälailla kuin he mulle. On ihana kuulla, että olet tärkeä. Ja sama pitää muistaa sanoa ja kertoa takaisin. 


Hyvä mieli tulee myös siitä, kun sitä voi jakaa! Hyvä mieli tulee hyvästä ruuasta, hyvä mieli tulee isovanhemmista, hyvä mieli tulee mökkeilystä, hyvä mieli tulee siitä että saa nukkua niin paljon kuin tarve vaatii ja erityisesti hyvä mieli tulee siitä, että tässä maailmassa vaikka hetkittäin toivoa ei tunne olevan se pieninkin asia voi muuttaa mielen hetkessä.


Haastan Iinan uudestaan ja Hannan :)


Lista syntyikin loppujen lopuksi helpommin kuin ajattelin...mut ei ollut pelkästään koira-aiheinen vaikka nyt taasen päätyi koirablogin puolelle. Sori!

Taran synttärit!

Tänään mun rakas koira täyttää huikeat kolme vuotta! On se vaan jo iso :) Tara tuli täyttämään mun elämän mittaista unelmaa koirasta ja on sen täyttänyt loistavasti. Oikea koira oikeaan hetkeen. Mä syvästi toivon ja odotan, että me vietetään vielä vähintään vuosikymmen yhdessä. Tara on ollut mun arjen ilo ja punainen lanka siitä lähtien kuin se mulle tuli. Mulla on Taraa isompi ikävä kuin oikeastaan aikaisemmin ajattelinkaan tulevan. Jälleennäkemiseen on enää alle kolme kuukautta jäljellä. Ehkä mä jaksan odottaa...

Mun hienoa hienompi nahkalassie, Tanning Ultra Bra 26.4.2009 <3 enempää en edes osannut toivoa sulta Tara!
Kyhäsin ikävääni pienen videon Taran kahdesta ekasta elinvuodesta :) Pois en antais, enkä vaihtais. Onnea myös pentueen kahdeksalle muulle valloittajalle!

Näinhän siinä käy

kun alkaa huutelemaan ennen aikojansa. Olin vielä hetki sitten lähes 100% varma, että otan kelpien seuraavaksi koiraksi. Nyt sitten kuitenkin silkka pohdiskelu on saanut miettimään asiaa vielä kertaalleen läpi. Eikähän siinä mitään pahaa ole, olenpahan sitten varma mitä olen tekemässä, kun seuraavan koiran kotiini kannan.

Päätin siis kirjoittaa ajatukseni auki, jospa niistä saisi paremmin selvää siten :) Vaihe vaiheelta käydääs nyt läpi mitä pitää miettiä ja huomioida.

1) Täytyy päättää mitä koiralta haluaa.

    - Seuraavalta koiralta haluan kunnon moottoria, toivon tai ainakin luulen toivovani kovempaa yksilöä, toivon kohtuullista terävyyttä(sellaista, että käsissä vielä pysyy, kiitos :D), toivon pientä pidättyväisyyttä mutta avoimuus ei ole ongelma, taistelutahtoa tarttis olla, koirasosiaalisuuden suhteen riittää tuttujen koirien hyväksyminen(mennäänköhän tässä jo liian tarkaksi? mutta koira-agrea en halua, kaikkien kaveri ei tarvitse kuitenkaan olla), itsestäänselvyytenä tietenkin haluan mahdollisimman hyvän hermorakenteen omaavan koiran, toivon ei liian herkkää, vilkautta saa olla ja vahva toive olisi jonkinmoisesta laumavietistä. Tuntuupa, että kaivan verta nenästä noilla toiveilla, onkohan musta tollasta kasvattamaan? O.o

2) Mitä eroja etsin nykyiseen verrattuna

    - Tara on mahtava koira! Ne asiat, joihin kaipaan muutoksia olisi juurikin hiukan vahvempi moottori, vaikka näkisin että Taralla on nahkaksi varmaan ihan hyväkin työinto(luulen, en väitä tietäväni), asetetta kovempi jottei pienet takaiskut ja kolhut saisi epäröimään(Tara on kipupehmeä, ei välttämättä huono asia tietääpähän milloin koiraan koskee, mutta joka kerta esim noudon pitoa treenatessa saan varoa ettei tiputa kapulaa tassuille ja sen jälkeen päätä, että homma on ankeeta. Toki tässä mennään myös vesirajalla motivaation ja viettitilan kanssa jne jne, mutta noin karkeasti yleistäen) ja inasti enemmän tasitelutahtoa(vai onko koulutus mennyt pieleen Taran kohdalla?). Noiden asioiden jälkeen voisin ottaa Taran kopion.

3) Ulkoisia vaatimuksia

    - Lyhytkarvainen ja kaksikerroksinen karva. Ei niin, että mulla ois pitkäkarvaisia mitään vastaan, mutta on se nyt vain rehellisesti sanottuna helpompi kurakeleillä se lyhytkarvainen. Muuten karvanlähtön suhden näen, että lyhytkarvainen on suorastaan ikävämpi, kun ne karvat löytyy aina vaatteista ja tekstiileistä, pitkäkarvaisten karvat on vaan lattialla. Enkä haluaisi vaatettaa mahdottomia. Terkuin vilukissan omistaja :D Säkä yli 40cm alle 60cm. Painoa toivottavasti korkeintaan 30kg, Tara on siinä 18kg paikkeilla ja sitä nostelen vielä oikein helposti, luulen että 30kg nousee, mutta sitä ei sitten kyllä enää paljoa kantele...Ja yleinen sportti-ilme ja rakenne.

4) Mitä suunnitelmia koiran kanssa

    - Suunnitelmia on paljon :D todennäköisemmin toko, agi, joku pk-laji tai pelastus ja canicross.

5) Rodut, jotka ovat listalla joita tunnustan päässäni harkitsevani

    - Kelpie, belggari(nousi sitten listalle...hups) ja nahka.

6) Rodut, jotka voisivat sopia, mutta ovat ei-listalla syystä tai toisesta

    - Noutajat(noutajat on nounou), dobberi(haave, mutta ei käy tähän hetkeen), sakemanni(terveys), pienet paimenet(liian pieniä), bortsu(ei innostuta, liian suosittu).

Joten jos jollain tulee vielä jotain ehdotettavaa mieleen niin ihmeessä sanokaa! Kelpie ehdottomasti vahvimmilla, mutta totesin että voi olla parempi jos pidän silmät auki vielä nahkojen suhteen ja tutustuisin belggareihin vähän paremmin. On se vaan kumma, kun tää vaatimuslista tokan koiran kohdalla on potenttiin kymmenen ekan koiran vaatimuslistaan nähden...silloin tiesin haluavani paimenen, joka tykkää toimia ihmisen kanssa ja on helposto koulutettavissa. No oli miten oli niin paljon on tutkittavaa, kunhan Suomeen pääsen. On jo piitkä lista kelpieihmisistä ja koirista joita haluan tavata :)

Mitä Taraan tulee, niin sen juoksut kuulemma alkoivat su-ma välisenä yönä. Edelliset juoksut alkoivat 30.8 ja kesti vissiin nelisen viikkoa, eli nyt näyttäis juoksuvälin olevan vajaa 8kk(laskinko ees oikein?). Seuraavia voi ehkä odottaa akselilla loka-joulukuu akselilla. 

Ei tällä kertaa sen tähdellisempää, kuten viime aikoina muutenkaan ;) Toimitus huomio syyskuussa tehdyn bloggauksen, jossa mali oli pistetty top10 listalle mutta suurinpiirtein sanoilla "en tarvitse näin työkoiraa" -tyylisella lausahduksella. Ja kuitenkin puol vuotta myöhemmin harkitsen belggaria ainakin ees vähän...opetus: älä koskaan sano ei koskaan. Turhan päiväinen lörpöttelijä kiittää ja kuittaa...

Herättelyä ja avoimuutta

Kahden kuukauden lomalta paluu takaa arkeen paluun ja tuo mut takaisin todellisuuteen. Pää on täynnä ajatuksia asiasta jos toisesta ja koiratkin mahtuvat hyvin siihen sillisoppaan. Mun vaihtovuotta on reilu neljä kuukautta jäljellä ja näen hyvänä vastapainona arjen pyörittämisen aloittamiselle tulevien treenien suunnittelu.

Takana on täällä jo mukava aika ja kokemuksia on tullut paljon, ehkä jotain olen oppinutkin. Ainakin kärsivällisyyttä näyttäisi tulleen lisää, ehkä se siirtyy treenikentällekin aikanaan! Aloin miettimään miksen purkisi ajatuksiani koira-asioista tänne, kun kerta blogi on olemassa. Tiedä sitä lukeeko sitä kukaan, mutta jos joku joskus tänne eksyykin niin onpahan luettavaa. Lisäksi ulkomailla oleskelu on vihdoin avannut maailman katsomusta siinäkin määrin, että avoimuus on lisääntynyt. Ja jokainen joka on edes hetken ollut koiramaailman tyyppisessa toiminnassa mukana tietää, että monia asioita pidetään omana tietona(tapahtuu muissakin piireissä hevos- ja urheilumaailma jotka ovat aikaisemmilta ajoilta tuttuja). Liekö suomalaista kulttuuria olla  nöyrää poikaa vai vain pelätä myöntää ääneen mitä havittelee, jottei vain kukaan saa tietää epäonnistumisesta.

Oli miten oli, päätin ottaa avoimuuden käyttöön omalta osaltani. Reilu neljä kuukautta on ennen kuin pääsen työsarkaani jatkamaan, mutta tavoitteita on. Lähdetään liikkeelle itse koirasta Tarasta. Minun tähtäimenä on jonain päivänä saavuttaa TVA Taran kanssa. Uskon tavoitteen olevan täysin mahdollinen, ainut minkä näen hyvin haastavana on paikkamakuun vanhojen kokemuksien mitätöiminen ja liikkeen täysin uusin opettelu. Toki tässä on hyvin pitkä edessä, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei TVA ole tavoite. Tietenkin on täysin mahdollista, ettei minun kouluttajan ominaisuudet riitä viemään tätä koiraa sille tasolle ja epäonnistuminen on aina mahdollista. Ehkä kuitenkin epäonnistumista tärkeämpää on kuitenkin olla rehellinen ja lähteä siitä asetelmasta joka tarvitaan, jotta tavoite saavutettaisiin. Perinteinen suomalaisen urheilijan lausunto "katsotaan minne rahkeet riittää" pätee tässäkin kohtaa. Eikä asiaa helpota yhtään se tosiasia, että meillä on jo nyt takana pitkä treenitauko, eikä minulla ole mitään käsitystä minkälainen koira minua tulee kotiin palattua vastaan. Kovin montaa kokemusta en ole vastaavanlaisesta asetelmasta kuullut, joten nähtäväksi jää onko meistä vielä jatkamaan. Kuitenkin niin kauan kuin en tiedä todellisuutta, lähden siitä että TVA on tavoite.

Jatketaan TVA:sta seuraavaan, BH:n suorittaminen on yhtälailla tavoitteena, jonka myöskin näen olevan kiinni ainoastaan paikkamakuusta. Agilityn jatkaminen on varmaa ja siinäkin on tarkoituksena yhtälailla päästä kisaamaan. Pk-haun jatkaminen on toive ja haave, joka rajoittuu opiskelijan autottomuuteen. Lisäksi haun pidemmälle vieminen vaatii paukkualttiuden käsittelyä ja laukauksiin totuttelemista. Onneksi koira on edelleen nuori, tänä keväänä tulee täyteen 3 vuotta, on noita suunnitelmia kuitenkin sen verta paljon.

Sitten toinen asia, josta välillä ihmiset tuntuvat olevan kovin hiljaa on seuraavan koiran hankinta. Tämän toki osittain ymmärtääkin, mutta päätin lähteä nyt olla rehellinen omalta osaltani tämänkin asian suhteen jopa ihan näin julkisesti. Toisen koiran hankinta on jo vuoden päivät pyörinyt päässä. Viime keväänä oli päässäni kolme vaihtoehtoa: Taran mahdollisen jalostuskäytön seurauksena olisi ollut luonnollista ottaa sen jälkeläinen TAI vaihtaa etsiä toinen nahkayhdistelmä TAI vaihtaa rotua. Taran jalostuskäyttö näillä näkymin ei tule toteutumaan luonnetestissä ilmenneen paukkualttiuden takia. Myönnän toki ääneen, että hetkittäin ajatus kutkuttaa vieläkin. Samaan aikaan ymmärrän että paukkualttiin koiran jalostuskäyttö täytyy olla erittäin tarkoin harkittua ja siltikin se voi olla väärä valinta. 

Noh sitten jäin pohtimaan toisen nahkayhdistelmän ja rodun vaihdon välillä. Tosi asia on kuitenkin se, että nahka on loistorotu, mutta kaipaan tulta ja tappuraa ja haastetta. Totesin, että sellaisen yksilön löytäminen nahkasta ei ole mahdotonta, mutta haastavaa. Tämän toteamuksen jälkeen piti alkaa miettimään muita rotuja. Monen vuoden haaveeni bc ei enää tuntunut omalta vaihtoehdolta, jotenkin ajatus bc suosion kasvusta ei miellytä. Paimeneen päätyminen oli kuitenkin helppoa. Ajatus kelpiestä heräsi kesän aikana ja lopulta valtasi mielen kokonaan. Seuraava koira on 99% todennäköisyydellä kelpie. Toiveena olisi toteuttaa tämä haave seuraavan parin vuoden sisällä. Toki myönnettäköön nyt näin koiratonta elämää viettäessäni mietin, että olisi ihanaa vain matkustella, eikä toisen koiran hankinta auta asiaa. Todellisuus on kuitenkin se etten elä lomia varten vaan arkea ja koirat tekevät arjestani ihanan. Toisen koiran hankkiminen on ollut selvää koko sen ajan kun Tara on minulla ollut ja sopivaa hetkeä on vain odoteltu ja odotellaan vielä hetki lisää.

Tulen tällä kertaa pureutumaan asiaan oikein antaumuksella ja aion käyttää paljon aikaa sopivan yhdistelmän löytämiseen. Taran kohdalla kävi loistava tuuri, koska olin hyvin lähellä tehdä hyvin erilaisen päätöksen. Melkein päädyin ottamaan sekarotuisen collien, mutta onneksi hälytyskellot soivat ajoissa mahdollisesta pentutehtailusta. Tai ei ehkä suoranaisesta pentutehtailusta, mutta ei-toivottavasti koiran kasvatuksesta. Sitten onneksi löysin Taran ja valinta oli tehty. Tara todella on täyttänyt kaikki toiveeni ja ollut juuri oikea valinta elämääni. Taran jättäminen vuodeksi Suomeen oli/on raastavaa, eikä yhtäkään päivää kulu ilman että rakas koirani ei kävisi ajatuksissani. Mutta yhtälailla olen onnekas, tiesin heti alusta asti että Taran jättäminen muiden huollettavaksi käy helposti. Helpompaa koiraa saa hakea, jolloin ei tarvitse huolehtia kuinka koiran kanssa pärjätään. Näin ollen turhaa huolehtimista ei ole, ainoastaan kova ikävä maailman parasta kumppania. Saan siis olla kiitollinen, että ensimmäisen koiran hankinta onnistui hyvin, vaikkei se täysin suoraviivaisesti käynytkään.

Nyt sitten viime syksynä aloitin pikku hiljaa tutkimuksia kelpieistä näin netin välityksellä, koska en luonnollisesti ole pelipaikoilla. Sopivan kelpiein löytäminen ei tunnu enää niin helpolta kuin aikaisemmin, koska kuten tuppaa tapahtumaan toisen koiran löytäminen on ilmeisesti aina hankalampaa, kun vaatimuslista on suurempi kuin ensimmäisen koiran kohdalla. Haluan niitä ja näitä ominaisuuksia koiralta, tavoitteena nämä ja nuo asiat. Aluksi ajattelin, että on helpompi vaihtaa rotuun, joka tunnetaan käyttöominaisuuksistaan, mutta koska mielikuvani seuraavasta koirasta ovat jo selkeämmät ja tarkemmat ei sopivien yhdistelmien tai edes koirien löytäminen oli rotua tuntemattomalle henkilölle kovin helppoa. Tämän Suomessa ei turhan paljoa kelpieitä ole(ei mitään huono asia pelkästään), jolloin valinnanvaraa ei ole määrättömästi. Noh kunhan pääsen takaisin Suomeen alkaa kova tutustuminen rotuun lähemmin.

Näin tähän päätteeksi jos joku täällä käväisee ja tuntuu hyviä linkkejä mielenkiintoisiin artikkeleihin koiran kouluttamisesta niin linkkejä saa laitella mulle! Yritän etäopiskella ennen Suomeen paluutani, jotta voin aloittaa jälleen hiukan fiksumpana treenaamisen :) Ihan tuntemattomatkin ihmiset rohkeasti vain linkkejä laittamaan! 

Tarttis tenttiin lukea

Pirun hyvä treenari mä vaan oon, kun oon toisella puolella maailmaa kuin koira ja silti on kirjoitettavaa ;)
No näin käy kun tarttis tenttiin lukea, sen sijaan latailen koiravideoita kesältä(tai tarkemmin 21.6.11) nettiin. Lupailin näitä videoita(lisääkin on jokunen) joskus aikoja sitten, joten tässä tulee pari:

Ja lisävinkkinä, laittakaa äänet hiljaiselle tai pois ainakin ekassa videossa, viereisellä kentällä oli joku skeittitapahtuma, josta lähtee hirveä mökö...tokassa videossa ei haittaa niinkään.

Tää video on virheidenkin kanssa mulle ikuinen hyvän mielen video! Tara seuraa niin iloisen ja innokkaan näköisenä, että meinaa ihan sydän pakahtua. Räksytin <3

Tästä videostakin olen varsin ylpeä, vaikka siinä nyt tietenkin nähdään korjausta. Mutta Taran menoa ei korjaus haittaa, on vaan sen näköinen, et sori...Ja nähdään myös ohjaajan selkeä virhe, kun käyttää väärää käskysanaa ekalla kerralla kun pitäis seisomaan nousta. Hups...Kun ei siinä koirassa vikaa,ohjaaja on vaan täys käsi.

Jospa ei sentään sen enempää tällä kertaa.

top10

Oma rotu = nahkacollie (c) Taeri

Näin tämän jutun useassa blogissa, muun muassa  kaverimme Nalan  blogissa ja innostuin tekemään saman homman ja muuta paikkoja ei luonnollisesti ole kuin Taran treeniblogi, vaikka me muuten ollaan tauolla. Ehkä tämä yleistä koirahöpinää kestää. Mun listalla on rotuja, joita olen vakavasti harkinnut, joita voisin tulevaisuudessa harkita, joita en tosissani harkitsisi tai joita en missään nimessä harkitsisi, mutta ihailen niitä suuresti. Ja vaikka roduissa on numerot, ei numero varsinaisesti kuvaa mitään ellei toisin mainita. Osa roduista on listalla lähinnä ihailun kohteena, eikä niistä mulla välttämättä ole sen kummempaa tietoa.

Nro_1 Australiankelpie - On varmaan tällä hetkellä itseoikeutetusti ykkönen, koska on kovasti pohdinnan alla. Paimen niin kuin asiaan mulle kuuluu ja luonteen pitäisi olla kohdillaan. Koko on inasti pienehkö mun makuun, mutta menköön.

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTDngq4XHlgNGXA63k_qR73OJWhTltzr9Qk9IWlbzpcVXArv-3RwA

Nro_2 Dobermann - Tämä tuli jossain kohtaa ihan puskista omalle kiinnostuslistalle. Ilman terveysongelmia ja luonteen seurakoiramaistumista mieletön ilmestys! Pystytkorvat(ja töpöhäntä) ovat toki laiton, kivulias ja turha toimenpide(!!!), mutta myönnän etteikö pystykorvainen olisi ulkonäöllisesti omaa silmää viehättävä. Joskus hamassa tulevaisuudessa voisin harkita, jos omat taidot olisi kohdillaan ja riittävän terveet vanehmmat löytyisivät. Tosin puhutaan tulevaisuudesta vuosi ja vuosien päästä. On kokoa, näköä ja pk-oikeudet. Ruskeana kiitos, jos turhamaiseksi lähdetään ;)

http://www.criadorperros.com/wp-content/uploads/2011/03/doberman2-300x190.jpg

 

 

Nro_3 Beauceron - Menee vähän samaan kategoriaan dobberin kanssa. Ihan mieletön ja vaikuttava ilmestys. Pk-oikeudet, koko ja näkö taasen kohdillaan. Tulevaisuudessa taistelee dobberin kanssa taloon tulemisesta.

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSFpvd_psUZhbyels43jdM4DF8dVeA8lGbz44vtr5Lspa0hVLsO_F-XF6YG

 

 

Nro_4 Lapinporokoira - Tämä onkin ehkä sieltä raskaammasta päästä rotuja joita voisin itselle harkita vakavissani. Ulkonäkö miellyttää ja luonteenkin tietojeni mukaan pitäisi olla kohdillaan. Tätä varmaan tuskin kuitenkaan kotiin asti tulee, kun muuta paimenet ajavat ohi. Hienoja ovat joka tapauksessa!

http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQs6-a_70ASB8eUG5t4L84Spg_Ffnu-JGTtAHLgguImEt9LigUP

 

Nro_5 Pyrenneittenpaimenkoira - Tämä oli lapsuudessa bortsun lisäksi suosikkirotulistalla. Nykyään makuuni liian pieni, mutta muute aivan mainio rotu! Nyt en mene vannomaan, onko rodulla pk-oikeuksia(enkä jaksa tutkia), mutta epäilen koon takia. Se voi olla asia, joka pyyhkisi jo rodun vakavasti harkittavalta listalta. Hauskan oloisia koiria!

http://www.dogbreedworld.com/dogs/pyrenean_shepherd/pyrenean_shepherd_1.jpg

Nro_6 Mudi - Menee samaan kategoriaan pyrren kanssa. Mukavanoloinen paimen, josta varmasti harrastuspuolelle riittäisi puuhaa! Mudilla tosin muistaakseni on pk-oikeudet. Haukkuherkkyys lisäksi olisi miinuspuolena(vannomaan en mene). Mudi voisi olla ehkä-listalla.

http://img.mundoperros.es/wp-content/uploads/2011/03/mudi.jpg

 Nro_7 Lunnikoira - Jos etsisin jotain aivan muuta kuin harrastuskoiraa ja vieläpä pienessä koossa voisi lunnikoira hyvinkin olla listalla. Alkukantaisuus viehättää ja kyllähän se ulkonäkökin viehättää. Sen enempää en rotua tunne.

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR5cmfhtnKJG_tPNoImZCtTgjPw8dbpWeylupwKNQoe9sdAU8kNeg

Nro_8 Akita - Tämä menee varmaan sinne listalle ei-ikinä itselle, mutta aivan upean oloisia koiria! Legendaarisen animen Hopeanuolen siivittämä pääsee listalle.

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSdlyYYDxlpA_X0_N8inV5pEud-O1OYtCFpsE4OJSCoKUQX3H73

Nro_9 Saluki - Jos ikinä kaipaan vinttaria on sen oltava saluki. Lapsuudessani muistan lähinaapurissa sellaisen ja hauska tapaus olikin. Vinttari ei taida kuitenkaan sopia omaan tempperamenttiin, jonka lisäksi mun harrastus intressit eivät ole yhdensuuntaiset vinttareiden kanssa, joten jäänee ottamatta. Jaksan kuitenkin ihailla näitä! Kaunis, mikä kaunis. Ja tehtäköön huomio, että listan toinen rotu, jolla on luppakorvat ;)

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRIvqmMgNKc_rEuWMuF51bcpTXQe8fA65HrB82J9cNx7bMM5TRy

Nro_10 Belgianpaimenkoira Malinois - Listan viimeisestä kohdasta taistelivat hiukan mali ja arktiset rodut. Oikeastaan kymppisija olisi voinut jäädä jakamatta. Mutta päätin lisätä malikan tähän, koska monipuolisuus ja rodun toimivat käyttöominaisuudet ovat vain ja ainoastaan ihailtavia. En koe itselle mitään tarvetta ottaa malia, kun on minulle paljon sopivampia rotuja olemassa, mutta hattu nousee kaikille oikeille työmaleille!

http://www.google.cl/imgres?q=belgianpaimenkoira+malinois&um=1&hl=es&client=firefox-a&sa=N&rls=org.mozilla:en-US:official&biw=1920&bih=910&tbm=isch&tbnid=Mzp_j4BlwN4NDM:&imgrefurl=http://www.doogle.info/doogle/jsp/dog.jsp%3Fid%3DFIN40872/01%26lang%3Dfi&docid=fOYS0nwKLcQ--M&w=300&h=450&ei=Xf1tTsr7NtGUtweFq8nDBQ&zoom=1

Nyt jos jotain yhteenvetoa haluaa listalta tehdä, niin näyttäisivät pystykorvaiset, rakenteeltaan kevyehköt ja lyhyempikarvaiset koirat pääasiassa miellyttävän minua. Se mikä on mielenkiintoista, että lapsuuden bordercollie huutaa puuttumistaan. Koko lapsuuden haaveilin bortsusta ja sellainen vielä piti alunperin mulle tullakin. Nykyään kuitenkin rodun suosion ja muiden rotujen tuntemus on vaikuttanut siihen, ettei bortsu enää kiinnosta. Vaikka sitä ehkä ihan oikeutetusti koira maailman ferrariksi kutsutaan, on monia muita rotuja, joista saa hienoja vakavasti otettavia harrastuskoiria. Niin moni asia on kouluttajasta kiinni. Hienoja koiria ne ovat, mutta bortsu on toistaiseksi tippunut mun listalta. Never say never, eli en vanno etten koskaan bortsua ottaisi.

Haastan treenikaverit siellä kotoSuomessa tekemään saman :)