Treenattu?

Viime viikolla oli Tikrun aksa perjantaina, joka meni oikein mukavasti. Päätin sitten kuitenkin ottaa varaslähdön keppitreeneihin, kun tuon kanssa on turha ottaa 2x2 keppejä purinan pohjalla namipalkalla...Lisäksi tehtiin vauhtiympyrää, jossa välillä käännettiin nätisti valssaamalla suuntaan - kun mä ajoitin oikein, niin piru kyllä keepi kääntyi!

Lauantaina taasen pyörähdettiin kelpieporukassa aksakoulutettavana vähän pk-seudun ulkopuolella. Opettavaista oli! Meille kotiläksyksi tuli perus estehakuisuutta. Tiikerihän välillä saattaa tyylikkäästi tulla esteen ohi, vaikka se on AIVAN nassun edessä. Mutta nuoren herran koulutuksen kannalta uusi halli, häiriötä ja pysyä piti lähdöissä jne niin kuin kotihallissa. Eli vaikkei itse aksankoulutuksellinen osuus ollut ehkä se parhain, niin kyllähän nuoren koiran koulutuksessa nuo muut muuttuvat tekijät antavat aina lisää ulottuvuuksia. Mut oli muuten tosi kiva nähdä sukulaiskoiria ja muita pätevämpiä ohjaajia ja koirakoita! Perästä tullaan :D Ei ehkä kovaa, mutta tullaan kuitenkin.

Tarppa treenasi maanantaina tokoa, Inkan avustuksella saatiin logiikkaa vähän surullisiin maahan-istu vaihtoihin. Jäävistä seisomisen paikalla oloa, vaikka itse puuhaan mitä. Tämä on vielä vähän haastavaa, vois kokeilla etupalkkaa tohon. Sit tehtiin pari paikkamakuuta, viereisellä kentällä aksattiin ja se on Taralle aika hirvee häiriö = ääntely lähes taattu. Yks lyhyt istuminen, jossa sama homma. Mä en kyl ikinä halua kisata tokossa purinalla.

Tikrulla ois yks tärkee prokkis, joka vain odottaa korkkausta, se ois jälkikeppien opettelu. Keppejä on, ne pitäis vain sahata ja aloittaa. Maahanmenoa ajattelin, kun sitä se tarjoaa lähes ihan mihin vaan. Ja sitten ku tää lähtis hyvin käyntiin, niin maa sais sulaa kiitos. Me halutaan myös juoksemaan. Kiitos.

Hellittää ja relaa

Mua on tässä turhauttanut treenata Tikrun kanssa, erityisesti toko on kiristänyt pantaa. Nyt me siis taukoillaan tokosta ja kuten ystävältä sain kullan arvoisen vinkin: opetellaan nauttimaan arjesta. Ja siinä ollaankin kunnostauduttu!

Siis miten tuota pikku mustaa nyt alkaisi tässä ylistämään...tai oikeastana mistä aloittaisin? Se on lenkeillä jo tosi miellyttävää seuraa, sitä uskaltaa jo pitää vapaana vähän uskaliaammin. Tänään se ohitti ihmisen n.10metrin päästä vapaana! Meni edellä ja jäi risteyksessä tuijottamaan yhtä naista, joka tuli kohti, varmaan pohti voiko sitä mennä moikkaamaan. Käskynä annoin "mennään" ja niin pieni musta jatkoi ja jätti naisen rauhaan - naisparka ei taida tietää, että jäi nyt ilman pusuja. Olisi Tikrun saanut myös luokse, mutta mitä turhaan <3

Se on myös oppinut arki paikkakäskyn, ilmasta tuntui sen oppineen. Meillä kokoustettiin viikonloppuna tokotmk;n tiimoilta ja, nyt tarkkana, Tara(totta kai) JA TIKRU MYÖS odottivat nätisti pedeillään koko vierailun ajan. Tikru toki välillä yritti pois, mutta nätisti käskystä takaisin...Mieletön suoritus tuolta!

Sama toistui toissa iltana, kun meillä oli hoitokoira kolmisen tuntia JA vieras kylässä. En tiedä onko tässä mitä nyt oikein tapahtunut, mutta siis Tikru on ihan mieletön! 

Lisäksi se toimittaa mulle sylikoiran virkaa, Tara ei tykkää olla sylissä, vaikka läheisyydestä pitääkin. Tikru on tehnyt mun kanssa hommia koneella ja nukkunut sylissä.

Täytyy sanoa, että viis tokosta toistaiseksi kun kerta kotona on arjessa jo lähes mun kriteerit täyttävä pusupoika, nappisilmä :)

Tiistaina tavattiin Kamu-velipoikaa ja samanmoisia riiviöitä ne kaksi! Tikru on yllättäen vähän raskaampi kuin Kamu, joka on sukua vinttikoirille :) Samalla vähän aksattiin ja sain hyviä vinkkejä Tikrun eteenpäin viemiseksi.

Taran kanssa taasen on ollut mieletön treenata tokoa. Tehtiin maanantaina avo kisamaisesti läpi ja saatiin muistiinpanot korjailtavista asioista. Hauskaahan(lue surkuhupaisaa) siinä oli se, että suoritus oli Taralta lähestulkoon sieltä surkeimmasta pääästä. Piippas tavallista enemmän ja teki vähän sinne päin. Eli kisoihin mentäessä pitää oikeasti purkaa se kunnolla ennen kehään menoa. Siis sitten joskus.

Kaikki oli täysin korjattavissa olevia juttuja ja tuosta pääsisi vian ylöspäin. Paitsi luoksetulon pysäytys, joka oli UPEA!

Nyt alkaa olla se olo, että enemmän pääsee oikeasti nauttimaan kahdesta upeasta koirasta, kuin keräämään harmaita hiuksia niistä. Pennut on hurmaavia, mutta aikuisten toimivien koirien kanssa elämä on lähes ruusuilla tanssimista.

Molemmat voi ylpeänä tuoda töihin!

Ei liiity varsinaisesti mihinkään, mutta...

Kuitenkin liittyy oleellisesti Tiikeriin, eli Tikrun syvin olemus on löytynyt, kiitos Inka! Mulla ei ole mitään lisättävää tähän :D

Ei mitään erityistä

Hiljaista on suuraktiivisuus treenamisen sijasta...jalka kantaa suurimman syyn. Tokoteltu on jonnin verran. Tarpasta saatiin jopa viedota jäävistä - josta muuten vihdoin tajusin kuinka törkeä sen perusasento on. Tiesin, että se on liian edessä, mutta enpä ollut tajunnut että se NIIIIN törkeän näköinen oli. Ihan kauheeta.

Tara sai mennä Hannan ohjauksessa eilen aksatreeneihin, kun juokseminen ei vielä multa onnistu. Hienosti niillä meni! Taralla lähti niin mielellään Hannan kanssa radalle :) Kiitos vaan sinne taas!

Perjantaina Tikru aksaamaan ja viikonlopuksi saadaan yksi mustavalkoinen lisävahvistus :)

että näin...

Edellisen kirjoituksen jälkeen tapahtunut:

Allekirjoittanut vietti 1,5-vko flunssassa, kokeili miltä tuntuu palata noin 2-vuotta taaksepäin Taran noudonkoulutuksessa, juuri kun se on saatu uskomattoman hyvälle ilmeelle(ei hyvältä), aksattu, oltu hetkellisesti epätoivoisia häiriöherkkyyden kanssa, oltu ylpeitä hienosti menneestä aamulenkistä, joka toi omistajalle pelkkää ylpeyttä ja iloa päivään, hämmennytty ihmisten typeryydestä(tutun autoon murtauduttiin, kun olimme koiria ulkoiluttamassa), pohdittu koiran ruokintaa, saatu kanin purema käteen ja viimeisimpänä sokerina pohjalla tiputtu hevosen selästä saaden nilkka pakettiin ja kepit käyttöön...on muuten eri kätevä yhdistelmä noiden koirien kanssa.

Voi tätä elämää. Välillä käy mielessä, että ei tämä ihan normaalia ole haluta puuhata eläinten kanssa, mutta olen mielelläni epänormaali tässä suhteessa :) Eläinharrastukset sisältävät riskejä  ja ne on hyvä muistaa. Vaan päivääkään en vaihtaisi pois(tai noh ehkä pari ;)

Nautitaan niistä kopotikopoti, vuhvuh ja muista eläimistä, on niistä enemmän iloa kuin harmia - kuitenkin loppupeleissä!

hautoko

Maanantain taattua laatua oleva tokotreeni :) 

Tara:

- Ruutu - motivaatiota pidemmältä matkalta x2 ja - paikkaa läheltä

- Tunnari - 1toisto muistelun vuoksi oma piilotettuna - 2toistoa oma näkyvillä noin 10cm päässä kasasta

- Metallinhyppynouto - alkuun pitoja - kapula suussa hyppyä

- Paikkis

Ruudussa paikkatreeni ei taaskaan tuottanut ihan toivottua tulosta, tarjosi todella hanakasti merkkiä. Nyt ehkä mietitään apparin käyttöä ja  pysäytyskäskyn käyttöä ennen kuin tarjoaa merkkiä. Kiersi järjestään vasemman "yläkulman" merkille usein vielä ruudun sisästä ulkokautta taakse. Jokusen toiston pysäytin käskyllä ennen kuin ehti poistua ruudusta ja palkkasin. Ensi kerralla ehkä suoriltaan vain pysäytän ja appari iskee lelun painottaen oikeaa reunaa ruudusta?

Tunnari oli MIELETÖN! Sitä ei todella olla tehty ihan vähään aikaan, mutta tauot tekee Taralle ihan hyvää. Eka oli ihan muistelua. Toka toisto, jossa kasa ja oma kasan vieressä, Tara ei jotenkaan noteerannut koko kasaa saati sinne vietyä omaa, vaan lähti etsimään omaa sieltä, missä se viimeksi oli. Annoin tehdä töitä, aika pitkään se jaksoikin. Tara tuli käymään mun luona hakemaan vinkkejä, en noteerannut ja kun jatkoi töitä siirryin lähemmäs kasaa. Sieltähän se löytyi! Viimeinen toisto, taas lähtö oli rauhallinen. Meni suoraan kasalle ja otti oman hetken haisteltuaan. Tassutteli suruttomasti kyllä muiden päällä, mutta se jääköön setvittäväksi myöhemmälle. Ihan mieletön :)

Loppuun yksin paikallamakuuta. Takapalkkana purkki. Häiriönä oli yksi treenaava koirakko, lisäksi itse alkuun häiriköin. Pientä vingahtelu sain omalla häiriköinnillä aikaiseksi. Jos pyöritteli päätä ja otti häiriötä kielsin ja kehuin keskittymisestä. Myös istumista. Olin tyytyväinen! Häiriötreeniä vaan lisää.

Tikru:

- Sivulle tulot

- Metallivauhtinouto

- Seuruuta

- Tunnari x2

Appari naksutteli, mä seisoin ja katsoin eteenpäin. Nami oli kädessä, mutta pyrkimys oli pitää käsi paikoillaan ja olla käyttämättä sitä apuna. Sivuille tuloissa alkuun meni paremmin, mutta häiriön noustessa keskittyminen herpaantui.

Metallivauhtinouto...noh toistoja taisi tulla yhteensä 5-6. Eka oli ehdottomasti paras ja sen jälkeen se oli alamäkeä. Kovin hämmentävästi...Tikru kuumeni, joten rauhoittelin sitä namilla. Parilla lähti, mutta unohtui matkalle nuuhkimaan ja etsimään jotain(sijaistoimintoja?). Vikan halusin vain onnistuvan, joten annoin sen singota nopeasti kapulan perään. Äänihän siinä tuli, mutta nyt täytyy taas miettimä mitä haluaa...Kapulan nostoa on naksuteltu kotona, niin puisella kuin metallilla. Vauhtinoudossa rauhoittavat namit on aika avainasemassa kuumumisen takia. Hmm...vaikeaa. Mitä opin, ei ainakaan pidä syöttää tosi montaa nakkia ja ehkä toistojen määriä pitäisi miettiä. Riittääkö yksi täydellinen?

Seuruuta peruuttaen. Ihan ok. Tehtiin 90 käännöksiä, mutta tiukkoja 180 ei. Ympyrää oikealle ja vasemmalle. Hiukan alkoi epäilyttämään autanko ajattelamatta namikädellä ympyrää mentäessä. Klassinen virhe ja teetin liikaa, kun penne väsähti loppua kohden. Nyt ehkä pitäisi miettiä tarkemmin tämän metodin etenemisaskeleita...

Tunnaria ekaa kertaa ikinä. Piilotettiin hallissa kuidun sekaan kaksi kertaa omaa. Appari piti lapsesta kiinni kun vein oman, jota ennen tietty olin näyttänyt minkälaista aarretta etsitään. Kaksi esimerkkisuoritusta :) Tätä me vähän uumoiltiinkin, mutta kyllä sitä hyvä mieli tuli. Taitava Nenä-Tiikeri. Kaverilta kommenttia ohjaajalle, että palkkaus ei tarvitse olla niin ylitsevuotavan iloista, rauhallisempaa moodia haetaan. Naulan kantaan.

Akuvuoden treenit

Tiikeri aksasi perjantaina ja edelleen täytyy sanoa, että hoitopaikan tekemä työ näkyy selvästi pienen odottamiskyvyssä! Toki siinä vielä treenattavaa on, mutta jos se ei osannut juuri odottaa hoitoon mennessään, niin nyt sillä on käsitys odottamisesta! Kiitos siitä :)

Muutenkin alkaa pieni poika kasvamaan sen verta, että se on pääasiassa tekemässä siellä hommia mun kanssa, eikä jokaisen muun kentällä olijan kanssa. Eteenmenoa pitänee vielä treenata hiukka ja samoin kyllä sitä ohjauksen lukemista. Tällä hetkellä sitä pitää hyvin tarkkaan ohjata,  muuten kelpie kyllä tekee omat päätelmänsä siitä mistä ne esteet suoritetaan.

Tara tokotti samana iltana nopean setin, hiukan kisamaiseen tyyliin. Ruutuun lähetys, luoksetulo(avo), nouto(avo) ja Z. Ruutu oli pelkästään lähetys - oli suora ja kaikin puolin loistava! Luoksetulo oli hieno, ainut mitä siinä kävi, oli että Taran kovasta vauhdista tekemä, kylläkin hieno, pysäytys valui varmaan 3-5m. Valui, koska ei siitä vauhdista pystynyt pysähtymään nopeammin, vaikka heti reagoi käskyyn. Muuten tosi hieno. Nouto, mä oon niin ylpee, oli hiljainen ja TOSI kivalla vireellä tehty! Mä oon niin ylpeä. Jollain oli jäänyt uudesta vuodesta raketteja ja sattui ampumaan juuri kun Tara luovutti kapulaa, Tara jäi epäröimään ja tiputti kapulan. Peräännyin pari askelta ja annoin uuden käskyn. Tämä ok. Totesinn etti koiraa voi tuosta syyttää, joten katson sen työtapaturmaksi.

Täys Z, eikä siinäkään pääpiirteittäin mitään vikistävää, en tiedä oliko kaikki asennot Taran parhaimpia, mutta avitin hiukka ettei kämmää. Sai palkan vasta vikan liikkeen jälkeen ja oli ihan into piukeena koko setin läpi.

Eilen Tikrulla oli ohjelmassa perusasentoja. Nyt täytyy mun alkaa nostamaan kriteerejä, koska tyyppi kyllä tarjoaa asiaa. Nimittäin kun tehtiin ihan peruskäskyä - istu - Tikru ois kovasti tarjonnut perusasentoja - voi pieni :D Vähän alkoi itseä naurattaa. Otin oppia itse, etten tee kahta liian samanlaista juttua peräkkäin. Menin kyykkyyn, niin sitten Tikru teki vähän paremmin. Tarjoaa myös edelleen hirveän helposti maahanmenoa. 

Sitten yritettiin rentoutua, ei ollut niin helppoa.

Tara teki noutoa 800g kapulalla, nostoja ja luovutuksia. Edelleen vire tosi kiva ja muutenkin tosi kiva ilme! Eteentulot kuulemma hienoja. Hieno Tarppa! Ruudussa oli tarkoitus treenata paikkaa, mutta kun ohjaaja ei ollut miettinyt treeniä ihan loppuun asti, niin homma ei ihan onnistunut. Sain kyllä taas nauraa, kun ensin mulle tarjottiin merkkiä, sitten peruutusta ja muutenkin Taralla oli ihan hirvee yritys päällä <3 Ei se niin vakavaa ole, oma vika kun huonosti toteutin treenin.

Molemmat oli kyllä kertakaikkisen ihania, kun kova oli tarjoaminen! Etenkin Tara, joka tosissaan alkoi peruuttelemaan ja kokeilemaan ties mitä. Koira josta vielä varmaan vuosi sitten väitin, ettei se tarjoa mitään. Tuollaiseksiko me ollaan onnistuttu yhdessä kasvamaan? Tollainen koira, joka iloisen innoissaan kokeilee ja tarjoaa - siis mä olen niiiiin ylpeä meistä. Itsestäni siinä, että olen ilmeisesti kouluttajana ja ohjaajana kasvanut ja oppinut, Tarasta tietty kaiken kaikkiaan - nykyään sen kanssa on pelkästään suuri ilo treenata <3 Se koira, joka alkuun oli kuin lyöty treenikentällä, kun ohjaaja pingotti, on nykyään vaan innoissaan tekemässä hommia. Se, joka väittää ettei collieista ole tekemään töitä voi tulla katsomaan kun Tarppa tekee hommia. Tara <3 ja me tullaan Tiikerin kanssa perästä!