agia & ihmettelyä

Käytiin tänään pyörähtämässä hallilla, mutta koska ajatukset oikein ollu kellään kasassa ei treeni mikään huikaiseva suoritus ollut. Tehtiin pitenevää "koonti"sarjaa. Videoitiin. Meni ihan jees. Sitten satunnaista muuta treeniä. Kontaktia otin kaks kertaa A:lla surkealla menestyksellä. Tara tulee edelleen sellasta vauhtia sieltä alas ettei mitään toivoa pysähdykselle :/ tähän täytyy myöhemmin keksiä jotain. Ei nyt oikein muuta sanottavaa. Pitäis pakata ja muuttaa, tylsää. Ens kerralla aivot mukaan treeneihin.

Ai niin ja sain tutulta ostettua aurauskepit mökille keppitreeniä varten :) kohta ollaan keppitaitureita! Ne on ihan loistavat, niitä on kuus ja ne joustaa toisin ku vaik puiset kepit, joiden hommaamista/tekoa suunnittelin. Nyt vaan treenaamaan, kunhan mökille selvitään. Ehkä pitäs harkita kans sitä epämäärästä putken ja pussin sekoitusta hööksistä...tosin se on kyl niin epämääräinen ettei siitä oikein ota selvää mikä se on. Oh well aitoja ainakin voi ite rakentaa.

Pakko on nyt vielä lisätä, että katsoin äsken videon tiistain tokotreenistä ja täytyy sanoa, että VAU. Mä olin erittäin positiivisesti yllättynyt seuraamisesta! Paljon siellä on vielä viilattavaa kuten käännökset, askeleet, perusasennon paikka jne(eli melkein koko seuraaminen :P), mutta se yleisilme seuruussa oli hieno ja iloinen. Hidas kävely oli harjoittelun puutteesta huolimatta ihan kohtuullisen näköistä. Koiralla kontakti tippui toki joitain kertoja, mutta se oli kuitenkin varsin hyvä ja tietäväisen näköinen siitä mitä oli tekemässä. Se on niin taitava! Oli pakko kattoa se pätkä parikin kertaa. Voisin kattoo sitä vieläkin uudestaan ja uudestaan ja korjauskohteista huolimatta olla tyytyväinen. Etenkin jos vertais sitä videota lahnakokeen seuraamiseen.
Seuraava ehdottoman positiivinen yllätys oli ruutu. Kyllähän sitä on tehty todella positiivisessa hengessä(ts. epäonnistumisia ollut erittäin vähän) ja koiran motivaatio on korkea, mutta se vauhti oli kyllä hieno! Tara pinkoi ruutuu kovaa!
Ja lopulta kaukot. Treenikaveri vakuutti mulle, että ne on jo ihan hyvät ne vaihdot, kun itse vielä epäröin. Videolle saadut pari vaihtoa kaikesta sekoilusta huolimatta oli oikeasti jopa omaan silmään hyviä! Seisomaan nousussa oli toki hieno säätöä jalkojen asennossa samoin istumisessa, mutta se kaiken musta johtuvan sekoilun takia annan ne anteeksi. Tara osaa kaukojen vaihdot, eli nyt voin vain vahvistaa niitä oikeita suoritistapoja ja viilata pilkkua. Vitsi mikä Räksy. Mä olen jopa ihan häkyltynyt tosta koirasta itsekin. Tietty mun häkeltymistä edisti se, etten kattonut vielä ollenkaan noutoja jotka oli omasta idioottimaisuudesta johtuen nöyryyttävä kokemus. Jälleen.
Videokamera on niin hankintalistalla tulevaisuudessa. Maailman paras keksintö.

Näillä näkymin viimeinen kunnon tokotreeni

Niin se aika vain vähenee. Oltiin siis ennen taukoa viimeisen kerran collieiden kenttävuorolla. Tehtiin voittajaliikkeiden tilannekatsaus. Huomas heti, kun ei itse ollut pistänyt ajatusta likoon etukäteen, että mitä on tapahtumassa niin treenien kulku ei ollut erityisen maanittelevaa. Shame on me. Olisi pitänyt tietää paremmin. 

No ei siinä selvittiin kuitenkin :) Annoin ihan tietoisesti Taran vetää itsensä kierroksille kentän reunassa. Ajatuksena mulla tässä oli, että koiralle jäisi viimeisistä treeneistä intensiivinen ja tekemisen meininki muistikuva. Sitä sai sitten mitä tilasi, eli Tara todella oli aivan kierroksilla. Täysin eiliseen verrattavaa taistelua ja repimistä oli nähtävillä. Myöskään pienet kolhut tai muutkaan ei haitanneet. Treenit on videoitu, SUURkiitos kuvaajalle!

Kunnolliseen tokoon vire oli aivan liian korkealla, mutta tämä nyt tuskin olemaan pidemmän päälle ongelma. Me aloitettiin seuraamisella. Ihan kivaa, ehkä. Katson videolta. Sivuaskeleet ja peruutus eivät olleet sellaisia kun mulla on tavoitteena, mutta hyväksyttyjä suorituksena. Mä en vain ole harjoitellut niitä erityisesti viime aikoina, joten niitä oli turha vaatia sellaisena kun ne toivottavasti tullaan myöhemmin tekemään. Pari kertaa Taralla kaatui kuppi ja räksytti. Komensin. Hidas seuraaminen meni yllättävän hyvin, kun en muista milloin sitä olis viimeksi tehty.

Ehdin jo unohtaa tarkan liike järjestyksen, mutta kerrataas vaikka noudot tähän väliin. Ensin tehtiin metalli tasamaana. Tara meni metallille ihan jees, vähemmän yllättäen räksytti kapulalle.Nosti, muttei tuonut mulle asti. Tässä kohtaa mun olis pitänyt tajuta palkata pelkästä nostosta. Vaan kun ei tajunnut, eikä järki liikkunut tai äly puhunut.Siitä seurasi joka kertainen pelleily metallikapulan kanssa. Nyt mä päätin, että ei tässä nyt muuta vaihtoehtoa ole kuin ketjuttaa naksulla. Miks mä ees yritin muuta, kun jo viime aikoina oon todennut sen toimivan? Äly hoi älä jätä.

Hyppynouto parempi, ei muistaakseni huutanut kapulalle. Mutta jälleen ohjaajan typeryys löytyi ja odotin Taran tuovan kapulan eteen asti. Vaan ei tietenkään tuonut, kun ei sitä ole vähään( lue pitkään) aikaan tehty. Hyvä suoritus jäi vaille ansaitsemaansa palkkaa.

Luoksetulo pelkällä pysäytyksellä. Ohjaajan hitaus jatkuu. Pysähtyi käskystä, mutta meni pitkäksi olisi heti pitänyt tehdä pallon kanssa. Tokalla kerralla parempi, kun palkkasin vähän paremmin. Ei otettu eteen.

Liikkestä istuminen, autoin hidastamalla joilloin homma onnistuu. Koiran ohi mennessä kävelin liian läheltä ja oli lähdössä mukaan. Uusiksi niin, että laitoin istumaan ja kävelin eteen, ohi ja vierelle. Nyt hyvä.

Loppuun tuli ruutuun lähetys. Meno ei ollut ihan suoraa ja meni ruutuun vasemmasta sivusta, ei löytänyt jostain syystä heti palloa joten pysäytin koiran ja palkkasin äänellä ja vapautin. Varsin mukiinmenevä kuitenkin :)

Tunnarissa piilotin yhden oman, joka löytyi heti, hyvä!

Kaukoissa suunnittelemattomuus tuli esille, kun olin kujalla mitä olen tekemässä. Huutelin myös iiihan muita käskyjä. Huoh. Tara varasti pari kertaa takapalkalle(nami). istu-seiso-.maahan oli järjestys, Tara teki ainakin mun kuvakulmasta hyvin. Etenkin huomioon ottaen mun sekoilut.Olin pikkusen päälle metrin päässä koirasta.

Kaikista voittajan liikkeistä on siis haju. Palikat on aivan levällään luonnollisesti, mutta meillä seuraavaan starttiin on varmasti vähintään puolitoista vuotta, eli ei tässä hätääkään ole.

Otin vielä loppuun seuraamispätkiä, jotka ainakin tuntuivat vireen suhteen olevan kivoja. Koira edisti ja oli melko kaukana, mutta kontakti oli ihan jees -oloinen ja kuten todettu koira oli innokas!

Kotimatkalla kävellään aina agihallin ohi ja siellä näkyi tuttu treenaamassa, jota käytiin moikkaamassa. Otettiin jokusen kertaa neljä esteen lyhyttä pätkääkin. Taralla kiehui. Se kiehumisaste missä se tänäänkin on ollut on kyllä uskomaton. Samaisella kotimatkalla meidän lähi koirapuistossa oli vielä tuttu lapukka, jota käytiin moikkaamassa. Tara veti siellä rallia jossa toivottavasti suurin osa lopuista kierroksista saatiin kulutettua. Huhhuh mikä meno sillä on ollut!

Viimeiset ohjatut agitreenit ennen taukoa

Tänään agitreeneissä pidettiin leikkikisat, jossa mentiin 15(?) esteen rata. Radassa oli siis aitoja, pituus, neljä putkea, pussi ja muuri. Ykkösien rataa vastaavat ohajukset eli lähinnä suoraa jokusta käännöstä lukuunottamatta. Me ei Taran kanssa olla tehty koskaan kauhean pitkiä pätkiä, eikä edes varsinaisesti ohjauuissa treeneissä olla pyritty pitkiin rata pätkiin. Tarkoituksena on ollut tehdä hyvä pohja jokaiselle esteelle erikseen ja ohjauksia opeteltaessa "ratapätkät" on ollut lyhyitä. Siinä sitten ekaa kertaa käytiin rata läpi ihan kuin oikeissa kisoissa. Suoraa kun on paljon ei ohjaus ole vielä ongelma, mutta toki siellä pari kinkkisempää kohtaa oli. Etenkin näin ensikertalaiselle! Harmi ettei mulla ole ratapiirrustusta.
Rata alkoi suoralla linjalla aidalta pituudelle ja siitä ensimmäiseen puoli ympyrä putkeen. Puoliympyrä putkesta toiseen puoli ympyrä putkeen(suoritussuunttien suut olivat vierekkäin ns puoli ympyräiden sisäpuolella ja ekan putken ulostulo oli kauempana). Toisesta putkesta aita, pussi ja puoli ympyrä putki jotka olivat siis suoralla linjalla. Putkesta suoralla linjalla muuri, kaksi aitaa ja sitten tuli kääntävät aidat. Suoralla linjalla suora putki ja viimeinen aita.
Mun ideana oli varmistaa puoli ympyrä putket, koska Taran irtoamiseen en luottanut superpaljoa ja vaihtaa puolta Taran ollessa putkessa. 

Ensimmäinen kerta oli ns "virallinen" eli aikaa otettiin ja virheet laskettiin. Toka kierros vedettiin ilman aikaa pyrkien korjaamaan virheet. Tara oli tietenkin vetänyt melkoiset kierrokset jo siinä odotellessaan. Tehtiin radat yhdessä meidän kanssa aloittaneiden minikoirien ryhmän kanssa ja minit ja medit meni ennen makseja. Kun otin koiran vähän leikittääkseni sitä oli se kuin uudelleen syntynyt ;) Sellaista repimistä ja tahtoa ei ihan joka kerta siitä koirasta saa kuitenkaan irti. Repi palloa ja hihnaa todella lujaa, murinaakin kuultiin vähän.Pahimmat angstit meni onneksi siihen repimiseen. Toisten koirien katsominen radalla sai Taran säntäilemään ja raivoamaan tuttuun tapaan.

Vihdoin meidän vuoro. Koira jäi nätisti(tai enhän mä tiedä edistikö) ja sitten juostiin. Mä sain todella juosta lujaa kun Tara pisti 6-vaihteen silmään. Koko rata saatiin suoritettua suunnitelmien mukaan ja ehdin tekemään kaikki omat siirtymät juuri niin kuin olin toivonut ja todennut meille optimaaleiksi. Ratavirheitä meillä kertyi 0, se oli selvää heti suorituksen jälkeen. Nopealta suoritus oli myös tuntunut, munn jalkoja hapotti sen jälkeen ja hengästytti :)

Toisella kerralla meidän vuorolla vein Taran starttipaikalle hiukan aikaisemmin ja annoin sen ottaa kierroksia. Meidän vuorolla sitten koira ei meinannutkaan jäädä istumaan. Lopulta lähti vaan sikailemaan ympäriinsä haukkuen. Päätöstä ei oikeastaan atrvinnut miettiä, koira ulos radalta eikä pääse suorittamaan. Mielentila oli aivan liian kiihtynyt, että se olisi pysynyt mulla hanskassa. Tulevaisuutta varten Tara voi jossain sivulla odottaa vuoroaan ja kerätä kierroksia, mutta starttipaikalle täytyy mennä koiran kanssa vaikka lelulla leikkien, niin ettei suorittava koira ole liikaa näköpiirissä. Muutenkin saada koiran energia ja keskittyminen taisteluun. Käytiin tekemässä pieni lenkki kentän ulkopuolelle(siis ehkä 20metriä yhteen suuntaan ja nimenomaan aitojen toisella puolella) ja saatiin tehdä uudestaan parin koiran jälkeen.

Nyt Tara oli selkeästi eri mielentilassa ja järki mukana. Aloitin radan niin että olin itse alkuun toisella puolella ekaan putkeen asti, jonka jälkeen jatkoin samoilla ohjauskuvioilla kuin viimeksi. Tällä kertaa kämmäsin ilmeisesti liikaa ajattelemalla  viimeisen suoran kännöksen(kolme aitaa puoli ympyrässä, viime viikkoinen irtoamistreeni) kääntämällä kroppaa liian nopeasti ja Tara tuli aidan sisäpuolelta ohi. Ei siinä sitten uudestaan vaan ja loppu ok. Nopea se oli tälläkin kertaa :)

Tara oli ihan mieletön radalla! Luki hyvin itse rataa, ei jäänyt kyselemään mihin mennään tai odottamaan palkkaa missään kohtaan. Mä itse olisin voinut etenkin putkilla ilmoittaa ajoissa mihin ollaan menossa ja tokalla kerralla mennä fiiliksen mukaan käännöksen. Tietenkin suorituksessa täytyy olla ajatus mukana, mutta ei liikaa koska kaikki tarvittava tulee selkärangasta. Vauhti oli päätä huimaava, meidän ohjaaja sanoikin että ilmeisesti Taralla vauhti kasvaa kun esteitä on paljon. Harjoituksissa ei mennä kuitenkaan ihan tuota tahtia(onneksi!). Oli kauhean kiva kuulla myös muilta kuinka meidän meno oli näyttänyt hyvältä :)

Muillakin meni oikein hienosti ja oli hauska katsoa eri koirakoiden työskentelyä. Kaikilla koirilla oli hauskaa!

Jatkettiin vielä nyyyttäreillä, jossa sitten virallisen radan tulokset julkistettiin. Mineissä eka ja toka koirat olivat corgeja, ne olikin pinkoneet ihan huimaa vauhti! Maksit voitti Tara ja mä :D olin jokseenkin odottanut voittoa, koska muille sattui virheitä ja me oltiin nopeita. Mutta ehdoton yllätys oli se kuinka nopeita me oikeastaan oltiinkaan....toiseksi tuleen aika oli 29,xx ja meidän aika 22,24s...Ihan huima ero mutta kyllähän mä pingoinkin siellä radalla kuin pieni eläin. Ja ajasta olis voinut vielä pari sekuntia puristaakin, kun pari kaartoa meni pitkäksi mun hitaan ohjauksen takia.

Kepit ja rengas hanskaan niin oltais valmiita möllihyppäreihin, näin mulle sanottiin. Harmittaa, että homma jää tauolle, mutta hyvässä ohjauksessa ollaan saatu erinomainen pohja tälle lajille. Varmaa on se, että puuha tulee jatkumaan vuoden tauon jälkeen! Tara ei ratojen jälkeen oikeastaan kaivannut mitään palkkaa, vaikka toki sai sellaisen. Se oli vain kovin iloinen, että sai juosta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Ja lähteehän niistä :)

lt

Luonnetestattu rakas koirani Tara. Tämä blogi on treeniblogi noin varsinaisesti, mutta ehkei se haittaa. Tara tuli siis tänään testatuksi 2vuoden ja vajaan 2kk iässä ja lopullinen tulos on pisteissä +144 laukausaltis ja näin ollen hylätty testi. Testin saamme uusia jos haluamme aikaisintaan puolen vuoden päästä. Uusimmeko? Suurimmalla todennäköisyydellä emme.

Asiaan vihkiytymättömille jos laukausarvosana menee miinukselle(vaihtoehdot laukausarka ja laukausaltis) on testi hylätty. Tämähän on meidän tapaus. Laukauksien takia en näe järkeä käydä koko testiä läpi. Harrastuspuolelle laukausalttius ei tämän hetkisiin lajeihin vaikuta ja jos ja kun siirrytään pk-puolelle on Tara näyttänyt siltä, että sen saisi siedätettyä laukauksiin.

Taran pisteet kuvaavat koiraa hyvin ja ovat koirannäköiset. Minulla ei niihin ole mitään sanottavaa. Koira on rakas teki se mitä hyvänsä ja saisi se minkälaisen arvioinnin hyvänsä. Tara on minulle oikea koira, enkä enempää tai vähempää kaipaa. 

Osa-alueittain pisteet olivat tällaiset, kun tuomareina toimivat Katri Leikola ja Sami Heikkilä:

Toimintakyky: +1 kohtuullinen (kerroin 15)

Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (kerroin 1)

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty (kerroin 1)

Taistelutahto: +2 kohtuullinen (kerroin 10)

Hermorakenne: +1 hieman rauhaton (kerroin 35)

Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas (kerroin 15)

Kovuus: +1 hieman pehmeä (kerroin 8)

Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen (kerroin 15)

Yhteensä siis +144

Laukauspelottomuus: laukausaltis

ullatus!

yllärii, treenattiin tokoa:) torstaina lenkkeiltiin metsässä loistoseurassa ja testattiin käytännössä koirien kyky etsiä esineitä todellisessa tilanteessa. Eihän se toiminut kun ei ole opetettu;) 

Eilen ei tehty mitään, siis ei edes kotona mitään tokoa. Paitsi heh ulkona taasen takaakiertoa/kiertoa. Mut mitään ns kunnollista ei.

Tänään oltiinkin sitten Espoon puolella meille uudessa paikassa tokoilemassa hyvässä tutussa treeniseurassa. Treenit oli hyvät! Ei mennyt liian pitkäksi ja koira meni odottamaan (laina)auton konttiin vielä innokkaana jatkamaan:) vaan ei päässyt jatkamaan. Taisi ottaa kyllä psyykkeen päälle, kun muut jatkoivat treenaamista, oli vaan taas sellanen huuto. Onneksi huuto ei kuulunut kunnolla kentälle!

Suunnitelma oli ja pysyi. Aloitettiin metallinoudolla vauhtinoutoharjoitteella. Eka kerta ok vaikkakin haukkui kapulalle, tokalla kerralla haukkui kapulalle enemmän ja kokeili kuinka vähän sitä voi nostaa että saa palkan.jatkuu...Siitä lähti pieni pelleily kierros, jolloin mä en osannut tarpeeksi vaatia ja koira leikki ettei osaa/pysty. Onneksi sain lopulta nostamaan kapulan ja tehtiin perään yksi erittäin hyvä vauhtinouto metallilla :) 

Siirryttiin taviskapulaan ja hyppynoutoa. Lähetin seisaaltaan. Ekalla kerralla muka ei osannut ja kiersi esteen. Otettiin lähempää ja onnistui hyvin toiseen suuntaan tiputti kapulan takaisin tulomatkalla ennen estettä. Kolmas hyvä, avustaja vei kapulan esteen taakse, eikä haukkunut. Noudossa on nyt siis haukkua ilmenee, kun saalistaa kapulaa. Kun otetaan rauhallisemmin niin hiljaa. Tähän täytynee nyt alkaa puuttumaan ennen kuin eskaloituu enempää.

Ohjatun suunnat. Ensin (mun) oikea, sitten vasen ja tämä kaksi kertaa läpi. Palkkana tennispallo, joka lensi kun koira kääntyi tarkoitettuun suuntaan. Varsin hyvät, Tara muisti selkeesti jo homman enää pitää saada lisää varmuutta. Ykalla vasemmalla ennusti vasemmalle kääntymisen jälkeen vähän oikealle, tokalla kertaa ei ongelmia.

Seuraamista häiriössä. Kohtuullista, kontakti tippuu edelleen, mutta ei häiriöstä. Häiriönä meillä oli pelkkä lähellä oleva pomppiva ihminen(kiitos :P). Taralla on jännä tapa katsoa minne mennään. Ihan kuin ei luottaisi siihen mihin mä sitä olen viemässä. Muuten palautteen perusteella oli ihan mukavan näköistä. Pätkiä oli yhteensä kaksi joista jälkimmäinen lyhyempi. Jos vielä päästään tätä tekemään ennen mun lähtöä niin sitten häiriöksi tulee lelu.
Tunnari. Tunnarissa yritettiin kaksi kertaa niin että vieraat oli mukana. Tehtävät oli liian vaikeita, Tara ei vielä miellä sitä mitä etsii mun hajuksi.  Lisäksi ekalla kerralla ei oikein muutenkaan ollut tehtävän tasalla, haahuili hiukan epämääräisesti, eikä nenätyö ollut Taran tasolla. Kolmas kerta pelkkä oma piilotettuna, mutta hiukan kauempana. Taralla kesti aika kauan, etsi vanhasta paikasta jossa aikaisemmat kapulat olivat. Piti etsimisessä mietiskelytaukoja, mutta sillä oli selkeä visio siitä, että jotain haistellaan ja etsitään. Annettiin hiukan apua ja siirryttiin lähemmäs kapulan sijaintia. Lopulta löysikin :) Kyllä se pitkään jaksoi etsiä, Hyvä Tirriäinen! Tästä eteenpäin etsitään yhtä oman hajuista ilman muita häiriökasoja ja opetellaan paremmin virittelysana, jotta saan korian ennen tehtävää oikeaan moodiin.

Vikana tehtiin ruutua. Pallo odotti valmiina, eikä Tara nähnyt sen vientiä. Lähetys oli 7-10metrin päästä. Tara meni ihan suoraan! Hyvä! Toka kerta, ei taaskaan nähnyt pallon vientiä. Matka oli nyt ehkä 15m. Lähti reippaasti, mutta epäröi hetken ja vaihtoi raville. Sitten äkkiä kekkas mitä pti tehdä ja säntäs ruutuun. Heti kun äänellä palkkasin Taran ruutunauhojen ylityksestä, se pallon etsimisen sijaan kääntyi mua kohden, joten palkkasin sen toisella pallolla. Hieno elukka!!! Ruutuun jäänyt pallo on niin pieni, ettei sitä paljoa näkynyt ruohon seasta. Käytiin vielä Taran kanssa yhdessä katsomassa sekin pallo mukaan leikkiin.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvät treenit, jossa koira oli koko ajan messissä eikä innostus ehtinyt laskea. Epäonnistumiser eivät haitanneet ja fiilis oli hyvä. Kun Taran jätti vähäksi aikaa liikkeiden välissä makaamaan saisen aina iloisena mukaan seuraavaan tehtävään.

Treeneissä oli muutenkin varsin riehakas meno, kun suorittavat koirat oli kaikki innokkaita ja halukaita tehtäviinsä. Totta kai näin pitäisi aina olla ja usein ollaan vähintään jonkinverran innokkaita, mutta tänään oli kyllä ihan omaaluokkaansa! Ja viime aikoijen mukaisesti ällötys pentunen oli taasen mukana treenaamassa ruutua, metallinoutoa(jossa ei halunnut luovuttaa kapulaa, voi ei <3) ja vähän perusasentoa ja seuruuta. Sulattaa kyllä sydämmen jos toisenkin, kun sellanen karvapallo juoksee metallikapula suussa! Oi voi. Huomenna Taraa odottaa luonnetesti Turussa. Menemme sinne leikkimään tuomarisedän ja -tädin kanssa :)

Laukauksia

Vaihteen vuoksi eilinen meni epätavallisen treenin merkeissä. Aamupäivällä leikittiin puistossa pallolla ja tehtiin agin takaakiertoja puiden ympäri. Homma palvelee myös tokoa, kun koira saadaa kiertämään ja ottamaan vauhtia. Tara tuntuu kuumuvan melko nopeasti ja haukku raikui. Vielä Taraa ei voi lähettää kauhean kaukaa kiertämään, mutta homma eteni vähän. Hauskaa oli :)

Illalla mentiin sitten kuuntelemaan laukauksia. Kiitos vielä kerran niille, jotka homman meille mahdollistivat! Mä leikin ainoastaan Taran kanssa laukausten aikana enkä mitään sen kummempaa. Ensin ammuttiin neljä kertaa ja koira autoon, jonka jälkeen ammuttiin vielä toiset neljä. Eka kierros leikittiin narupallolla, ennen laukauksia oli kovasti halukas repimäänkin, mutta repimään ei ekan laukauksen jälkeen suostunut. Me oltiin noin 40metrin päässä ampumapaikasta. Saalisviettiä löytyi sen verta, että kykeni juoksemaan kuitenkin pallon perässä kun vinkistä potkin sitä maassa.

Toisella kertaa sain lainaksi fudispallon, joka oli osittain tyhjä. Sitä potkittiin menemään. Nyt oltiin noin ehkä 20 metrin päässä ampumapaikasta. Nyt Tara ei enää pysähtynyt laukauksia kuullessaan vaan juoksi innoissaan saalistamaan palloa. Repiä se ei halunnut, mutta jo pelkkä saalisvietin yllä pitäminen oli suurvoitto! Koko kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä! Ekan ja tokan ampumisen välissä kokeiltiin piiskaa, josta tuli ampumista muistuttava ääni. Tara ei noteerannut sitä mitenkään, eikä käsien taputtaminen ollut ongelma. Palkkauksen yhteydessä tulee mulla joskus taputettua käsiä, joten tämä ei ollutkaan mikään ongelma. Mutta jos Tara olisi ollut kovin kuormittunut olisi sekin voinut olla ongelma. Ampumisten välillä kun käveleskeltiin niin Tara oli hiukan huolestuneen oloinen, mutta ei liikaa. Voi olla että pehmeys(mun oma epäpätevä arvio) teki sen pienen epävarmuuden.

Ampumiskierrosten välillä oli myös selkeää kehitystä, koska tokalla kerralla ei pysähtynyt ampumisen aikana juoksusta vaan pallo siinti ainoastaan silmissä.

Laukaskokemattomaksi käytös kentällä katsottiin, joten homma ei missään nimessä ole menetetty! Luonnetestissä toki alla on melkoinen kuormitus, mutta jos ja toivottavasti kun pk-puolen hommiin päästään kunnolla kiinni ei homma jää laukauksien takia tekemättä. Olo on helpottunut! Hieno Tara! Mä olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen :)

eikä lopu

treenaaminenvaan jatkuu. Otettiin maanantai-illalla vielä pitotreeniä niin metallikapulalla kuin tunnarikapulalla, ensin sisällä ja sitten ulkona. Edistystä on tapahtunut, koska joku aika takaperinhän Tara ei oikein kyennyt mihinkään kapula suussa, mutta nyt onnistui istumaan- ja maahanmeno. Pari kertaa pystyi tekemään myös pyörähdyksiä :) Ulkona tehtiin metallilla vähän vauhtinoutoa metallilla. Treeni meni selkeästi taas liian pitkäksi(hyi minä) kun Taran innostus alkoi laskea. Lukuunottamatta mun idioottimaisuutta edistymistä on tapahtunut!

Tiistaiaamulla tsemppasin, kannoin lähipuistoon ruutu kamat ja tehtiin ruutua nurmella. Eri suunnistua. Ensin vein pallon ruutuun, jolloin ei ongelmaa! Sitten kävin näyttämässä ja meni sillonkin ihan kivasti. Pari liian suoritusta jäi Taran puolesta liian lyhyeksi(ts. pyysin siltä liikaa) jos palloa ei ollut. Annoin uuden käskyn ja palkkasin kun korjasi ruudun sisään. Ruutu ei siis ole vielä neilönä Taran päässä, joten nyt varmaan siirrytään siihen, et käyn näyttämässä enemmän tai vauhtiehtoisesti hiekalla piilotan pallon. Tara on helposti silmillä menevä, jolloin se helposti bongailee palloa, eikä saa ideasta kiinni. Mut tällä hetkellä intoa  onneksi vielä on, sitä sentään en oo onnistunut vielä pilaamaan! Pallopalkka vaan saa pienen koiran juoksemaan kovaa...

Illalla sitten suunnattiin sirkuskentällä seuran vuorolle. Aloitettiin lyhyillä seuraamisilla, käytännössä siis ihan lyhyitä vain. Oli siinä mukava ihan pari sivulletuloa virittelyajatuksella. Ei sen kummepaa niissä. Vähän yritin vauhtinoutoa ja kapulan pitoa metallilla. Vauhti ok, mutta pito ei. Hyvä on palaan suosiolla naksuun, mä en muuten sitä osaa tehdä Taran kanssa...

Mä lahopäänä olin unohtanut suunnitelman kotiin, onneksi muistin suurinpiirtein mitä siinä oli. Aloitettiin avustuksella tunnari, jossa saatiin hyvää katsausta siihen missä mennään. Kokeiltiin kansien alla olevia, joista toinen oma ja toinen vieras. Ei menny. Käsky ei siis ole vielä teroittunut. Siirryttiin takaisin nurmikolle, jossa tehtiin sama. Edelleenkään ei niin hyvä kuin se voi olla. Taran nenän käytössä ei yleensä ole sanomista, mutta mä vähän arvasin, että jos kapulat näkyvillä menee silmillä. Palattiin piilotettuun kapulaan, vieraita ruohokasoja ympärillä. Nyt alkoi näyttää Taran normaalilta työskentelyltä. Toinen samanlainen ja edelleen hyvä. Sitten siirrettiin kapula hiekalle ruohokasan alle. Lisäksi oli kaksi vierasta kasaa joiden luona kävin. Nyt oli hyvä ja nenä heilui! Tehtiin vielä toinen moinen, jossa kapulan paikkaa vaihdettiin. Erinomainen :) Tara kävi kasat läpi, muttei sörkkinyt tyhjää kasaa, jossa ei viimeksikään ollut mitään. Edellisen kierroksen kapulakasan kävi tarkemmin läpi, mutta siellä varmasti oli hajua eli ei haittaa. Viimein löysin oman. Taran kohdalla täytyy pikku hiljaa alkaa käyttämään vieraita yhtälailla piilotettuna ja myöhemmin pikku hiljaa tuoda kapuloita näkyviin. Jos kapulat suoraan näkyvillä menee silmillä. Ihan pätevä elukka ja ohjaaja vähemmän pätevä.

Sitten seurattiin muiden puuhia. Erityisesti suosikki ällömöllipallon ruutuuun menot oli jälleen ihania. Rääpäle :) Tara huusi kiinni ollessaan, ärsyttävä räksy. En tiedä kumpi teki mieli ampua enemmän oma pää vai koiran.

Taran kanssa loppuun vielä ohjatun suuntia. Ihan ok välillä oli aivan messissä ja välillä jossain ihan muualla. Nopeasti tuo kuitenkin oppii, eli ei valitettavaa siinä suhteessa. Hassua oli se, että uusi narupallo on paljon vanhempaa parempi Taran mielestä. Ihme juttu.