Viimeinen päivitys ennen taukoa

Lupasin vielä yhden tekstin. Tämä kirjoitus tulee tosin pari päivää myöhässä ja kirjoitus itsessään tapahtuu jo Chilestä käsin.

Käytiin siis viimeisen kerran sunnuntaina treenaamassa. Mukaan tuli Taran varaperhe katselemaan ja tutustumaan treeniseuraan. Me tehtiin pari kertaa ruutu, joka meni oikein hyvin :) Ruudun treenaaminen on onnistunut hyvin siinä mielessä, että ruudun tekeminen on Taran mielestä yksinkertaisesti vain hauskaa! Ruudun treenaaminen jatkunee varaperheen kanssa.

Pieni tauko ja jatkettiin jäävillä. Ajatuksena oli tehdä nämä ihan vain muistinvirkistykseksi. Seisominen kuulemma yhtä hieno kuin aina, maahan meno vähemmän. Kyynerpäät jäävät ilmaan. Spekuloitiin ettei kyse ole osaamattomuudetsa vaan innokkuudesta ettei malta laittaa kyynerpäitä maahan. Hinkattiin sitä jokusen kerran. Vielä pienillä avuilla istuminen, joka meni myös varsin hyvin! Otettiin myös taaksekävelyt erittäin lyhyellä etäisyydellä, koska näitä on tehty niin vähän! Jokusela toistolla saatiin ihan ok suoritukset.

Loppuun vielä varaohjaajalla vähän seuraamista ja sivulletuloa. Tietenki homma oli hankalaa kun mä olin paikalla, mutta hyvin varaohjaaja suoriutui etenkin ottaen huomioon, ettei paikalle tullessaan tiennyt koko lajista mitään!

Treenien jälkeen lähdettiin vielä treenikavereiden kanssa kahvittelemaan, jossa äkkiä vierähti monta tuntia! Vuoden tauko ja muutoksia on paljon edessä, mutta äkkiä se aika menee :) Kohta olemme taas treenikentällä jankkaamassa samoja asioita. Kiitos tästä keväästä ja treeniseurasta Kirsi ja Hanna! Ihan kuin ois tunnettu useampikin vuosi vaikka oikeasti paljon vähemmän. Tsemppiä jokaiselle treeneihin, etenkin tutuille ja Taralla varaohjaajiensa kanssa!!! Me tullaan sitten vuoden päästä hyöryllä ja otetaan menetetty aika kiinni vielä!

Chile kiittää ja kuittaa!

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Me palasimme Taran kanssa yhtä kania köyhempänä kaupunkiin. Kani jäi mökille odottamaan ensimmäistä hoitajaansa. Kotiakaan ei enää oikeasti ole vaan loisimme äitini luona. Nyt on enää pari päivää ja yhdet tokotreenit ennen mun maailmalle lähtöä jäljellä. Taukoahan on toki blogin kirjoittamisessa ollut jo mökillä olo ajan.

Mökillä treenaaminen oli loppujen lopuksi laiskaa. Lenkeilläkään ei oikeastaan käyty vaan Tara puuhaili omiansa(välillä vähän kauempanakin). Ruutua ja kaukoja joitain kertoa tehtiin. Muuten nautittiin elämästä ja olemisesta. Tara sai runsaasti huomiota monilta tahoilta ja oli kovasti suosittu. Erityisesti saavutuksena voidaan pitää Taran saavuttama suosio mun siskon silmissä, joka ei oikeastaan koirista pidä. Siis pidä yhtään. Taran tavoite elämässä on melkein näin ollen saavutettu, kun sai siskon hyväksynnän ;)

Yhden kirjoituksen lupaan vielä sunnuntain treenien jälkeen. Kovia odotuksia ei treeneistä ole, lähinnä mennään pitämään hauskaa ja näkemään vielä kerran tärkeiksi tulleita treenikavereita ja esittelemään sijaisperhe sinne. Sitten alkaa vuoden hiljaiselo. Jos joku nyt edes enää täällä lukee muistaa meitä sen vuoden jälkeen kuulemisiin vuoden päästä. Jatkamme silloin treenejä innolla.

Taukoa

Elikkäs edellisen kirjoituksen jälkeen meillä oli Anna Eifertin koulutus. Itsessään koulutus oli ihan kiva, tehtiin 20(!!!!) esteen rataa, josta me skipattiin kepit. Rataahan me ollaan tehty nyt kerran aikaisemmin 20.6...alla siitäkin kirjoitus. Näin ollen oli jännä nähdä kuinka kun ohjaukset saa kuntoon niin mehän osataan vaikka mitä! Mun pitäis piirtää rata muistiin etten unohda. En tiedä minkä luokan rata se oli, mutta ottaen huomioon että kolmosen koirat teki ihan samoja ratoja niin ei ne mitään leikki suoraa olleet!

Tara kuumui kentällä, mutta oli kerrassaan pätevä! Kirjoitan lisää ehkä vielä...vaikka eipä tässä enää kauheasti muistu mieleen.

Me ollaan Taran kanssa mökillä, lähdettiin heti sen Eifertin koulutuksen jälkeen. Ollaan täällä vielä vajaa pari viikkoa ja sitten meillä onkin isoja muutoksia. Mä lähden vuodeksi vaihtoon ja Tara kakkoskotiinsa.

Täällä ollaan treenattu yllättävän vähän, jotenkaan ei ole tullut tehtyä sen kummempia. Vähän kaukoja, ruutua ja siinäpä se. Viellä viimeisenä sunnuntaina ennen lähtöä ollaan sovittu kimppatreenit, jossa tehdän uudestaan voittajanliikkeet läpi. Olis näin ollen syytä ehkä tsempata vielä hiukan ton koiran kanssa! Noutoa ainakin vähän ja hmm no kaikkia! Aa ja tunnaria!

Lupaan kirjoittaa vielä siis yhden kerran ja sen jälkeen jäämme tauolle. Jatkamme Taran kanssa raudan takomista, kun palaan. Kuulemisiin kuitenkin vielä kerran!

agia & ihmettelyä

Käytiin tänään pyörähtämässä hallilla, mutta koska ajatukset oikein ollu kellään kasassa ei treeni mikään huikaiseva suoritus ollut. Tehtiin pitenevää "koonti"sarjaa. Videoitiin. Meni ihan jees. Sitten satunnaista muuta treeniä. Kontaktia otin kaks kertaa A:lla surkealla menestyksellä. Tara tulee edelleen sellasta vauhtia sieltä alas ettei mitään toivoa pysähdykselle :/ tähän täytyy myöhemmin keksiä jotain. Ei nyt oikein muuta sanottavaa. Pitäis pakata ja muuttaa, tylsää. Ens kerralla aivot mukaan treeneihin.

Ai niin ja sain tutulta ostettua aurauskepit mökille keppitreeniä varten :) kohta ollaan keppitaitureita! Ne on ihan loistavat, niitä on kuus ja ne joustaa toisin ku vaik puiset kepit, joiden hommaamista/tekoa suunnittelin. Nyt vaan treenaamaan, kunhan mökille selvitään. Ehkä pitäs harkita kans sitä epämäärästä putken ja pussin sekoitusta hööksistä...tosin se on kyl niin epämääräinen ettei siitä oikein ota selvää mikä se on. Oh well aitoja ainakin voi ite rakentaa.

Pakko on nyt vielä lisätä, että katsoin äsken videon tiistain tokotreenistä ja täytyy sanoa, että VAU. Mä olin erittäin positiivisesti yllättynyt seuraamisesta! Paljon siellä on vielä viilattavaa kuten käännökset, askeleet, perusasennon paikka jne(eli melkein koko seuraaminen :P), mutta se yleisilme seuruussa oli hieno ja iloinen. Hidas kävely oli harjoittelun puutteesta huolimatta ihan kohtuullisen näköistä. Koiralla kontakti tippui toki joitain kertoja, mutta se oli kuitenkin varsin hyvä ja tietäväisen näköinen siitä mitä oli tekemässä. Se on niin taitava! Oli pakko kattoa se pätkä parikin kertaa. Voisin kattoo sitä vieläkin uudestaan ja uudestaan ja korjauskohteista huolimatta olla tyytyväinen. Etenkin jos vertais sitä videota lahnakokeen seuraamiseen.
Seuraava ehdottoman positiivinen yllätys oli ruutu. Kyllähän sitä on tehty todella positiivisessa hengessä(ts. epäonnistumisia ollut erittäin vähän) ja koiran motivaatio on korkea, mutta se vauhti oli kyllä hieno! Tara pinkoi ruutuu kovaa!
Ja lopulta kaukot. Treenikaveri vakuutti mulle, että ne on jo ihan hyvät ne vaihdot, kun itse vielä epäröin. Videolle saadut pari vaihtoa kaikesta sekoilusta huolimatta oli oikeasti jopa omaan silmään hyviä! Seisomaan nousussa oli toki hieno säätöä jalkojen asennossa samoin istumisessa, mutta se kaiken musta johtuvan sekoilun takia annan ne anteeksi. Tara osaa kaukojen vaihdot, eli nyt voin vain vahvistaa niitä oikeita suoritistapoja ja viilata pilkkua. Vitsi mikä Räksy. Mä olen jopa ihan häkyltynyt tosta koirasta itsekin. Tietty mun häkeltymistä edisti se, etten kattonut vielä ollenkaan noutoja jotka oli omasta idioottimaisuudesta johtuen nöyryyttävä kokemus. Jälleen.
Videokamera on niin hankintalistalla tulevaisuudessa. Maailman paras keksintö.

Näillä näkymin viimeinen kunnon tokotreeni

Niin se aika vain vähenee. Oltiin siis ennen taukoa viimeisen kerran collieiden kenttävuorolla. Tehtiin voittajaliikkeiden tilannekatsaus. Huomas heti, kun ei itse ollut pistänyt ajatusta likoon etukäteen, että mitä on tapahtumassa niin treenien kulku ei ollut erityisen maanittelevaa. Shame on me. Olisi pitänyt tietää paremmin. 

No ei siinä selvittiin kuitenkin :) Annoin ihan tietoisesti Taran vetää itsensä kierroksille kentän reunassa. Ajatuksena mulla tässä oli, että koiralle jäisi viimeisistä treeneistä intensiivinen ja tekemisen meininki muistikuva. Sitä sai sitten mitä tilasi, eli Tara todella oli aivan kierroksilla. Täysin eiliseen verrattavaa taistelua ja repimistä oli nähtävillä. Myöskään pienet kolhut tai muutkaan ei haitanneet. Treenit on videoitu, SUURkiitos kuvaajalle!

Kunnolliseen tokoon vire oli aivan liian korkealla, mutta tämä nyt tuskin olemaan pidemmän päälle ongelma. Me aloitettiin seuraamisella. Ihan kivaa, ehkä. Katson videolta. Sivuaskeleet ja peruutus eivät olleet sellaisia kun mulla on tavoitteena, mutta hyväksyttyjä suorituksena. Mä en vain ole harjoitellut niitä erityisesti viime aikoina, joten niitä oli turha vaatia sellaisena kun ne toivottavasti tullaan myöhemmin tekemään. Pari kertaa Taralla kaatui kuppi ja räksytti. Komensin. Hidas seuraaminen meni yllättävän hyvin, kun en muista milloin sitä olis viimeksi tehty.

Ehdin jo unohtaa tarkan liike järjestyksen, mutta kerrataas vaikka noudot tähän väliin. Ensin tehtiin metalli tasamaana. Tara meni metallille ihan jees, vähemmän yllättäen räksytti kapulalle.Nosti, muttei tuonut mulle asti. Tässä kohtaa mun olis pitänyt tajuta palkata pelkästä nostosta. Vaan kun ei tajunnut, eikä järki liikkunut tai äly puhunut.Siitä seurasi joka kertainen pelleily metallikapulan kanssa. Nyt mä päätin, että ei tässä nyt muuta vaihtoehtoa ole kuin ketjuttaa naksulla. Miks mä ees yritin muuta, kun jo viime aikoina oon todennut sen toimivan? Äly hoi älä jätä.

Hyppynouto parempi, ei muistaakseni huutanut kapulalle. Mutta jälleen ohjaajan typeryys löytyi ja odotin Taran tuovan kapulan eteen asti. Vaan ei tietenkään tuonut, kun ei sitä ole vähään( lue pitkään) aikaan tehty. Hyvä suoritus jäi vaille ansaitsemaansa palkkaa.

Luoksetulo pelkällä pysäytyksellä. Ohjaajan hitaus jatkuu. Pysähtyi käskystä, mutta meni pitkäksi olisi heti pitänyt tehdä pallon kanssa. Tokalla kerralla parempi, kun palkkasin vähän paremmin. Ei otettu eteen.

Liikkestä istuminen, autoin hidastamalla joilloin homma onnistuu. Koiran ohi mennessä kävelin liian läheltä ja oli lähdössä mukaan. Uusiksi niin, että laitoin istumaan ja kävelin eteen, ohi ja vierelle. Nyt hyvä.

Loppuun tuli ruutuun lähetys. Meno ei ollut ihan suoraa ja meni ruutuun vasemmasta sivusta, ei löytänyt jostain syystä heti palloa joten pysäytin koiran ja palkkasin äänellä ja vapautin. Varsin mukiinmenevä kuitenkin :)

Tunnarissa piilotin yhden oman, joka löytyi heti, hyvä!

Kaukoissa suunnittelemattomuus tuli esille, kun olin kujalla mitä olen tekemässä. Huutelin myös iiihan muita käskyjä. Huoh. Tara varasti pari kertaa takapalkalle(nami). istu-seiso-.maahan oli järjestys, Tara teki ainakin mun kuvakulmasta hyvin. Etenkin huomioon ottaen mun sekoilut.Olin pikkusen päälle metrin päässä koirasta.

Kaikista voittajan liikkeistä on siis haju. Palikat on aivan levällään luonnollisesti, mutta meillä seuraavaan starttiin on varmasti vähintään puolitoista vuotta, eli ei tässä hätääkään ole.

Otin vielä loppuun seuraamispätkiä, jotka ainakin tuntuivat vireen suhteen olevan kivoja. Koira edisti ja oli melko kaukana, mutta kontakti oli ihan jees -oloinen ja kuten todettu koira oli innokas!

Kotimatkalla kävellään aina agihallin ohi ja siellä näkyi tuttu treenaamassa, jota käytiin moikkaamassa. Otettiin jokusen kertaa neljä esteen lyhyttä pätkääkin. Taralla kiehui. Se kiehumisaste missä se tänäänkin on ollut on kyllä uskomaton. Samaisella kotimatkalla meidän lähi koirapuistossa oli vielä tuttu lapukka, jota käytiin moikkaamassa. Tara veti siellä rallia jossa toivottavasti suurin osa lopuista kierroksista saatiin kulutettua. Huhhuh mikä meno sillä on ollut!

Viimeiset ohjatut agitreenit ennen taukoa

Tänään agitreeneissä pidettiin leikkikisat, jossa mentiin 15(?) esteen rata. Radassa oli siis aitoja, pituus, neljä putkea, pussi ja muuri. Ykkösien rataa vastaavat ohajukset eli lähinnä suoraa jokusta käännöstä lukuunottamatta. Me ei Taran kanssa olla tehty koskaan kauhean pitkiä pätkiä, eikä edes varsinaisesti ohjauuissa treeneissä olla pyritty pitkiin rata pätkiin. Tarkoituksena on ollut tehdä hyvä pohja jokaiselle esteelle erikseen ja ohjauksia opeteltaessa "ratapätkät" on ollut lyhyitä. Siinä sitten ekaa kertaa käytiin rata läpi ihan kuin oikeissa kisoissa. Suoraa kun on paljon ei ohjaus ole vielä ongelma, mutta toki siellä pari kinkkisempää kohtaa oli. Etenkin näin ensikertalaiselle! Harmi ettei mulla ole ratapiirrustusta.
Rata alkoi suoralla linjalla aidalta pituudelle ja siitä ensimmäiseen puoli ympyrä putkeen. Puoliympyrä putkesta toiseen puoli ympyrä putkeen(suoritussuunttien suut olivat vierekkäin ns puoli ympyräiden sisäpuolella ja ekan putken ulostulo oli kauempana). Toisesta putkesta aita, pussi ja puoli ympyrä putki jotka olivat siis suoralla linjalla. Putkesta suoralla linjalla muuri, kaksi aitaa ja sitten tuli kääntävät aidat. Suoralla linjalla suora putki ja viimeinen aita.
Mun ideana oli varmistaa puoli ympyrä putket, koska Taran irtoamiseen en luottanut superpaljoa ja vaihtaa puolta Taran ollessa putkessa. 

Ensimmäinen kerta oli ns "virallinen" eli aikaa otettiin ja virheet laskettiin. Toka kierros vedettiin ilman aikaa pyrkien korjaamaan virheet. Tara oli tietenkin vetänyt melkoiset kierrokset jo siinä odotellessaan. Tehtiin radat yhdessä meidän kanssa aloittaneiden minikoirien ryhmän kanssa ja minit ja medit meni ennen makseja. Kun otin koiran vähän leikittääkseni sitä oli se kuin uudelleen syntynyt ;) Sellaista repimistä ja tahtoa ei ihan joka kerta siitä koirasta saa kuitenkaan irti. Repi palloa ja hihnaa todella lujaa, murinaakin kuultiin vähän.Pahimmat angstit meni onneksi siihen repimiseen. Toisten koirien katsominen radalla sai Taran säntäilemään ja raivoamaan tuttuun tapaan.

Vihdoin meidän vuoro. Koira jäi nätisti(tai enhän mä tiedä edistikö) ja sitten juostiin. Mä sain todella juosta lujaa kun Tara pisti 6-vaihteen silmään. Koko rata saatiin suoritettua suunnitelmien mukaan ja ehdin tekemään kaikki omat siirtymät juuri niin kuin olin toivonut ja todennut meille optimaaleiksi. Ratavirheitä meillä kertyi 0, se oli selvää heti suorituksen jälkeen. Nopealta suoritus oli myös tuntunut, munn jalkoja hapotti sen jälkeen ja hengästytti :)

Toisella kerralla meidän vuorolla vein Taran starttipaikalle hiukan aikaisemmin ja annoin sen ottaa kierroksia. Meidän vuorolla sitten koira ei meinannutkaan jäädä istumaan. Lopulta lähti vaan sikailemaan ympäriinsä haukkuen. Päätöstä ei oikeastaan atrvinnut miettiä, koira ulos radalta eikä pääse suorittamaan. Mielentila oli aivan liian kiihtynyt, että se olisi pysynyt mulla hanskassa. Tulevaisuutta varten Tara voi jossain sivulla odottaa vuoroaan ja kerätä kierroksia, mutta starttipaikalle täytyy mennä koiran kanssa vaikka lelulla leikkien, niin ettei suorittava koira ole liikaa näköpiirissä. Muutenkin saada koiran energia ja keskittyminen taisteluun. Käytiin tekemässä pieni lenkki kentän ulkopuolelle(siis ehkä 20metriä yhteen suuntaan ja nimenomaan aitojen toisella puolella) ja saatiin tehdä uudestaan parin koiran jälkeen.

Nyt Tara oli selkeästi eri mielentilassa ja järki mukana. Aloitin radan niin että olin itse alkuun toisella puolella ekaan putkeen asti, jonka jälkeen jatkoin samoilla ohjauskuvioilla kuin viimeksi. Tällä kertaa kämmäsin ilmeisesti liikaa ajattelemalla  viimeisen suoran kännöksen(kolme aitaa puoli ympyrässä, viime viikkoinen irtoamistreeni) kääntämällä kroppaa liian nopeasti ja Tara tuli aidan sisäpuolelta ohi. Ei siinä sitten uudestaan vaan ja loppu ok. Nopea se oli tälläkin kertaa :)

Tara oli ihan mieletön radalla! Luki hyvin itse rataa, ei jäänyt kyselemään mihin mennään tai odottamaan palkkaa missään kohtaan. Mä itse olisin voinut etenkin putkilla ilmoittaa ajoissa mihin ollaan menossa ja tokalla kerralla mennä fiiliksen mukaan käännöksen. Tietenkin suorituksessa täytyy olla ajatus mukana, mutta ei liikaa koska kaikki tarvittava tulee selkärangasta. Vauhti oli päätä huimaava, meidän ohjaaja sanoikin että ilmeisesti Taralla vauhti kasvaa kun esteitä on paljon. Harjoituksissa ei mennä kuitenkaan ihan tuota tahtia(onneksi!). Oli kauhean kiva kuulla myös muilta kuinka meidän meno oli näyttänyt hyvältä :)

Muillakin meni oikein hienosti ja oli hauska katsoa eri koirakoiden työskentelyä. Kaikilla koirilla oli hauskaa!

Jatkettiin vielä nyyyttäreillä, jossa sitten virallisen radan tulokset julkistettiin. Mineissä eka ja toka koirat olivat corgeja, ne olikin pinkoneet ihan huimaa vauhti! Maksit voitti Tara ja mä :D olin jokseenkin odottanut voittoa, koska muille sattui virheitä ja me oltiin nopeita. Mutta ehdoton yllätys oli se kuinka nopeita me oikeastaan oltiinkaan....toiseksi tuleen aika oli 29,xx ja meidän aika 22,24s...Ihan huima ero mutta kyllähän mä pingoinkin siellä radalla kuin pieni eläin. Ja ajasta olis voinut vielä pari sekuntia puristaakin, kun pari kaartoa meni pitkäksi mun hitaan ohjauksen takia.

Kepit ja rengas hanskaan niin oltais valmiita möllihyppäreihin, näin mulle sanottiin. Harmittaa, että homma jää tauolle, mutta hyvässä ohjauksessa ollaan saatu erinomainen pohja tälle lajille. Varmaa on se, että puuha tulee jatkumaan vuoden tauon jälkeen! Tara ei ratojen jälkeen oikeastaan kaivannut mitään palkkaa, vaikka toki sai sellaisen. Se oli vain kovin iloinen, että sai juosta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Ja lähteehän niistä :)

lt

Luonnetestattu rakas koirani Tara. Tämä blogi on treeniblogi noin varsinaisesti, mutta ehkei se haittaa. Tara tuli siis tänään testatuksi 2vuoden ja vajaan 2kk iässä ja lopullinen tulos on pisteissä +144 laukausaltis ja näin ollen hylätty testi. Testin saamme uusia jos haluamme aikaisintaan puolen vuoden päästä. Uusimmeko? Suurimmalla todennäköisyydellä emme.

Asiaan vihkiytymättömille jos laukausarvosana menee miinukselle(vaihtoehdot laukausarka ja laukausaltis) on testi hylätty. Tämähän on meidän tapaus. Laukauksien takia en näe järkeä käydä koko testiä läpi. Harrastuspuolelle laukausalttius ei tämän hetkisiin lajeihin vaikuta ja jos ja kun siirrytään pk-puolelle on Tara näyttänyt siltä, että sen saisi siedätettyä laukauksiin.

Taran pisteet kuvaavat koiraa hyvin ja ovat koirannäköiset. Minulla ei niihin ole mitään sanottavaa. Koira on rakas teki se mitä hyvänsä ja saisi se minkälaisen arvioinnin hyvänsä. Tara on minulle oikea koira, enkä enempää tai vähempää kaipaa. 

Osa-alueittain pisteet olivat tällaiset, kun tuomareina toimivat Katri Leikola ja Sami Heikkilä:

Toimintakyky: +1 kohtuullinen (kerroin 15)

Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (kerroin 1)

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty (kerroin 1)

Taistelutahto: +2 kohtuullinen (kerroin 10)

Hermorakenne: +1 hieman rauhaton (kerroin 35)

Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas (kerroin 15)

Kovuus: +1 hieman pehmeä (kerroin 8)

Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen (kerroin 15)

Yhteensä siis +144

Laukauspelottomuus: laukausaltis