Ihmeitä tapahtuu

Tiikerin leikkaus oli siis perjantaina 9.5 ja tulevana torstaina saadaan tikit pois ja tilannetsekkaus. Näin amatöörin arvion mukaan sanoisin, että leikkaus on erittäin onnistunut. Tiikerin paraneminen on mun silmiin ollut todella nopeaa! Perjantaina se oli toki ihan tillintallin lääkepöhnässä ja vikisi jonnin verran. Lauantaina se otti joitain askelia jalalla ja sunnuntaina se jo alkoi vähän ravailemaan. Nyt sanoisinko tässä jo viikon verran se ravailee menemän tosi nätisti jalalla! Toki se varoo sitä hiukan, mutta pääsääntöisesti näyttää todella hyvältä! Toki onhan se vielä kipulääkkeillä, joka ehkä vääristää hiukan tialnnetta.

On ollut huikeaa seurata tuota paranemista. Kääntöpuolena on sitten tuo energiatasojen nouseminen...ja sitä kun ei pääse purkamaan sitten oikein millään. Noh kunhan torstai menee ohi ja saadaan tietoa miltä koipi näyttää, niin jäljelle vaan! FH-jälkipellot ilmiantakaa itsenne.

Tara on ollut taas mun täyspäiväinen harrastuskoira, on aksattu ja tokotettu. Aksassa on ollut ohjaajalla jo joitain kehittymisen merkkejä, ainakin entisten ja nykyiste treenikavereiden suusta. Toisaalta tässä on nyt yks jos toinen ulkopuolinen kouluttaja todennut, että koira on kiltti, paikkaa ohjaajan virheitä todella paljon ja on muutenkin hämmentävän taitava lukemaan mun ohjauksia :D Hyvä Tara!

Tokossa taasen meillä on ollut nyt aika hyvä kausi! Sirken koulutus oli reilu viikko sitten ja siellä treenattiin kuuntelua ja haastettiin koiraa. Edellisellä kerralla todettiinkin, että koira osaa jo niin hyvin, että on tylsistynyt, sitä pitä haastaa. Sanoisin, että osaavahan tuo on! Teknisesti koulutuksellisia puutteita on aika paljon, mm. kaukoissa, seuruussa jne, mutta koira osaa, kuuntelee ja keskittyy tosi hyvin, kun sitä haastaa. Sanoisinkin, että meillä on nyt haasteena korjailla teknisiä puutteita tylsistyttämättä koiraa ja samalla luoda riittävän haastavia treenejä, että siinä on jotain substanssia Taralle ja jotain aivopähkinää.

Sitten se pyörretty päätös sunnuntailla ja palattiin kolmen vuoden tauon jälkeen tokokisoihin. Varmaan sen vanhan kirjoituksen löytäis jostain, missä olin ihan että ennen ei mennnä kuin Tara on evl kuosissa...noh ei se kyllä ihan ole, vaikka kaikista liikkeistä se osaa osasia. Halusin kuitenkin Taralla hyvän kokemuksen kisoista ja mahdollisimman helpoissa oloissa paikkamakuun suhteen. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että se on melkolailla(oman arvion mukaan) ylitreenattu aloon.

Sunnuntain suoritus oli melkolailla optimaalinen. Alo oli iltapäivällä ja koska olin myös kisoissa hommissa, niin Tara odotti pitkään autossa, joka todennäköisesti oli hyvä juttu. Paikkamakuuseen se tuli hyvin matalassa vireessä, oli hiukka ahristuneen näköinen luoksepäästävyydessä(sitähän on treenattu tässä tasan kerran...) ja tarvitsi tuplakäskyn maahan. Epäilen, että pari piippiä sieltä taisi tulla, mutta linnunlaulu(;D) oli hyvin samankuuloista... Muuten kaikki sujui hyvin! Mä olin niiiiiiiin iloinen. Mä vain hymyilin koiralle. Eli mahdollisimman matalavire on sopiva. Ja sisäänajettu takapalkka näkyi...kun vapautin koiran, niin lähti etsimään takaa namia. hehe, ei ehkä kelpaa ylemmissä luokissa.

Muuten yksilösuoritukset meni ihan ok. Mua ei jännittänyt yhtään, kun tiesin että se osaa liikkeet vaikka päällä seisoen. Jokaisessa liikkeessä oli tosin jotain pientä, mm. jäävissä seisomisessa tarvitsi tupla käskyn istumiseen...hämmentävää ja hihnaseuruu oli tosi karmeeta. Tämä kaikki kuitenkin johti iloisesti hyvään 1-tulokseen:

luoksepäästävyys 10

paikkamakuu 9

seuruu hihnassa 8,5

seuruu 9

maahanmeno 9 (oli hiukka hidas kuulemma)

luoksetulo 9 (törmäsi hiukan...hehe, ei kuulemma haluta niin tiivistä eteentuloa :P)

seisominen 9 

estehyppy 9,5 (oikeasti päästi vinkaisun, mutta 0,5 p lähti kun ei jäänyt ihan esteen keskelle)

kok.vaikutelma 9 

yhteensä 181p ja kp :)

collieiden rotumestiksiin päätin ilmota vielä aloon ja toivottavasti hakea sen puuttuvan alo1 ja saada tk1. Olis Tarpalla edes yks titteli :) Siihen asti treenataan haastavampia juttuja ja pistetään pienen scollien pää pyörälle :)

Eilen jo haun treeneissä päätin kokeilla jättää palkan sivuun maahan ja sekös tuolle muuten on vaikeaa...olen tehnyt joskus aikoinaan samaa ruuan kanssa ja muistan kuin vaikeaa se oli! Se ei oikein kykene unohtamaan palkkaa. Tämä on siis hyvä treenikohde ja lisää "häiriö"kestävyyttä, kun ne lelupalkat saa olla missä sattuu. Lähinnä alkoi naurattaa kun Tara ei meinannut pystyä hyppäämään...noh onneksi se ei ole vakavaa. Ja noutoon taas tuo palkkaustapa auttoi, kun tuntui patoavan ja tavallaan vire oli hillitympi, kun pallo vei ajatukset.

Lisäksi yksi pitkä istuminen, jossa pallo oli edessä. Kerran haukkui ja lakosi maahan kun viereisellä kentällä joku aksatti ja haukkui.

Nyt odotellaan Tikrun jalan paranemista ja joskohan sen kanssa uskaltais tokoilemaan...näin melkein puolen vuoden tauon jälkeen?

Tiikerin projekti

Tiikerin leikkaus oli eilen 9.5. Vein sen vähän ennen ennen klo8 aamulla Espoon Eläinsairaalaan. Iltaruuan se oli saanut noin klo9 edellisenä iltana. Räihä otti meidät vastaan ja katsottiin mitä tehdään, eli polven korjaus, akstrointi ja hyväksi käytin nukutusta ja pyysin vielä kynsien leikkauksen. Räihä kuunteli sydämmen ja sitten se oli menoa. Tiikeri lähti hoitajan mukaan iloisesti häntää heilutellen, raukka-parka kun ei tiennyt mikä odottaa. Hakuajaksi ennusteltiin noin kolmea neljää.

Kahden maissa olinkin saanut jo viestin, että Tiikeri odottaa kovasti jo kotiinlähtöä. Oli kuulemma kovasti nauttinut oman ääänen käytöstä ja "viihdyttänyt" hoitohenkilökuntaa. Autoon kannettiin pieni ja lääkepöhnäinen koira, joka oli kyllä melko ulalla. Selkeästi rauhoittui, kun pääsi tuttuun ympäristöön. 

Vähän se itkeskeli, mutta yllättävän vähän ja ekana iltana selkeästi liikuntakyky oli lääkkeiden johdosta huono. Yön se oli tosi nätisti ja rauhassa. Leikattu jalka oli aika herkkä ja kipeä.

Tänä aamulla aamupissalla uskalsi jo laskea jokusen kerran painon hetkeksi leikatulle jalalle ja pari askeleen tapaistakin nähtiin. Toki 99% ajasta menee kolmijalkaisena. Suositus on, että mahd nopeasti vain jalka käyttöön - varovasti tietenkin. Parantumisprosessi on toki pitkä, muttei mahdoton! Tikkien poisto & kontrolli 2vkon päästä ja seuraava kontrolli 6vkon päästä. 6 vko hihnassa ja sitten varmaan kontrollin mukaan katsotaan. Liikuntaa toki ei nyt seuraavaan 2vkoon turhia tule, mutta aktivoidaan ja viritellään jalkaa käyttöön.

Pieni mies on nyt siis myös kahta lisäkettä köyhempi(ja tietty sitä titanium härpäkettä "rikkaampi" -lue emäntä köyhempi). Puuttuva näyttelytulos harmittaa hiukan, mutta elämä on. Sen sijaan nyt ne päätökset on tehty ja keskitytään siihen mihin pitää - kuntoutukseen ja yhteiseloon. Maailman paras Tiikeri on mun pieni sylikoira ja mamman mussu. Tästä eteenpäin ei tarvitse huolehtia juoksuisista nartuista. Taran leikkaaminen edelleen kummittelee kyllä myös mielessä, narttujen leikkaaminen vain on kuitenkin niiiiin paljon isompi prosessi, että kyllä mietityttää. Toisaalta eipä tuo kohtutulehduskaan lämmitä mieltä.

Summasummarum, Tiikeri voi hyvin ja on ollut tosi helppo potilas! Ai niin ja Tara starttaa alossa reilun viikon päästä...mikäs sen parempi kuin pyörretty päätös, eiku...

Elossa ollaan...

Taukoa kirjoittamiseen onkin tullut. Tässä välillä onkin ehtinyt tapahtua. Tikru on ehtinyt ajaa muistaakseni 4 jälkeä, joista kaksi viimeisintä oli noin 300-400 metriä pitkiä. Haasteita oli molemmissa tyypille, mutta sillä on aktiivinen nenän käyttö ja työskentelyhalu, joten kokemusta se on saanut siinä mielessä haasteista roppakaupalla. Vielä jäljestä kiinni saamisessa kestää jonkin aikaa, mutta se parantunee ajan kanssa.

Tara ehti täyttää 5-v. tuo rakas pieni sielunkumppani on nyt koirien kultaisessa keski-iässä. Siinä on koira, jota ilman elämää en enää osaa kuvitella. Ne kovasti odotetut juoksutkin alkoivat 15 tai 16.4 ja ovat kivasti ohi ennen kesää! Tara on ollut evakossa äitini luona.

Tikru sai myös nyt koipiongelmiinsa tuomion käytyään Räihällä espoon eläinsairaalassa. Hyvä, että käytiin ei tätä hoitamatta voi jättää. Surullisesti tuomio oli tällä kertaa patellaluksaatio gradus 1 otj:ssä. Ja vain kuukautta aikaisemmin sai puhtaan paperit. Jos jotain hyvää, niin hyvä että mentiin. Leikkaus on nyt perjantaina ja sen jälkeen kuntoutetaan. Koipi siitä pitäisi tulla. 

Samaan syssyyn Tirku kastroidaan, koska haluan välttää useita leikkauksia. Näin ollen me emme koskaan tule valioitumaan, mutta olkoot. 

Meillä arkielämässä on tapahtunut yksi koirien kannalta iso muutos ja se on se, että ne saavat tulla nykyään sänkyyn ja nukkua siellä kanssani. Voin kertoa, että päätös on ollut ihan hyvä, mutta sen olisi ehkä voinut tehdä vähän myöhemmin, kun karvanlähtöaika olisi ollut ohi...Tara yleensä häipyy jossain vaiheessa yötä sängystä, mutta Tikru nukkuu kyllä koko yön sängyssä <3 Viimeksi tänään heräsin herran takajalat siinä melkein naamalla. Alla olevassa kuvassa se näki unta ja koivet vispasi niin maan vimmatusti, että tais olla kova juoksukisa menossa :)

Tripletti

Taran aksatreeneissä ollaan käyty normaalisti keskiviikkoisin, niistä ei vainn ole tullut kirjoitettua. Viime viikolla Tara tarjosi UPEITA kontakteja ja meidän kolmisen viikkoa kestänyt aksakuoppa tuntui loppuneen(siis todella siis se ihmiseksi väitetty kartturi, oli järjestään pihalla kolme viikkoa putkeen)! 

Eiliset aksatreenit oli hauskat, treenattiin ilman käsiä eli pelkkä kroppaohjaus ja sain ohjattavakseni Hannan ollessa kipeä Nitan :) Nita oli ihana ohjata, se jos joku meni juuri sinne minne sen ohjasi! Kaksi puhdasta rataa putkeen -taitava koira! Kiitos Hannalle lainasta!

Taran kanssa saatiinkin sitten hinkata sen edestä, kun Nitan kanssa saatiin kaksi puhdasta rataa suoriltaan. Tara ei tarttenut mun käsiä, mutta voi piru mitä se lukee mun ohjauksesta...ensinnäkin mun hartialinja ja pienikin "liiallinen" kierto kroppaan ja Tarppa sinkoaa jo ihan muualle minne mä halusin sen ohjautuvan...Sama jännä homma joka kävi pari viikkoa sitten ilmi välistävedoisssa...En saanut Taraa välistä vetoon vasta kuin _katseella ja päällä_ ohjaamalla. Hämmentävää.

En tiedä kuka ton koiran on kouluttanut...mistä se noi on oppinu? No oli miten oli, niin hyvin meillä meni vaikka jouduttiin hinkkaamaan. Ja Hannan sanojen mukaan, ei se koira singonnut niin pahasti kuin odotti :D Seuraava kokeilu voisi olla jossain välissä palata siihen mistä on aikanaan lähdetty eli hiljaisempi ohjaus.

Kyllä me taidetaan uskaltaa kisaamaan kohta puoliin, kun kontaktit alkaa olla taas paremmasssa kuosissa ja enää ois ne kepit, joille Tarppa tarvii luottoa itseensä.

Sitten asiasta kukkaruukkuun:

Oli märkää ja hiukan kuraista tässä yks päivä. Sitten tultiin kotiin ja tassut näyttivät tuolta. Neiti Vanhapiika aka Tara selvisi pelkällä pyyhkeen pyyhkäisyllä, Tikru myös mutta mustasta koriasta ei nyt todistusaineistoa saa. Neiti Nokka taas oli masukarvoja myöten kurassa ja joutui suihkuun...Onneksi Nokkaa ei vesi haittaa. Tämän uutisoinnin idea oli  vain osoittaa koiran tempperamentin ja karvan pituuden vaikutus minkälaisiä toimenpiteitä vaaditaan, että koirat pääsevät takaisin sisälle ;) 

Alla olevat kuvat on eilisen päivälenkiltä. "Sorsia ja muita lintuja olisin halunnut auttaa lentoon lähtemisessä. Tuntuivat olevan jumissa siellä ojassa. Ei annettu. Harmitti. Ennen kaikkea muiden puolesta.", kertoo Nokka. 

Tämän kuvan ottamisessa ei vahingoitettu koiria, mutta handlerin kärsivällisyys otti kolauksia. Eräiden mallien halukkuus sorsien metsästykseen ei edesauttanut.

Tiikeri epävirallisesti...

...terve luustoltaan. Mitään moitteen sijaa ei löytynyt. Samoin oli koko kuvaus pentueesta osallistuneiden pennejen osalta varsin "tylsä", kun mitään vaihtelua ei siihen A ja 0:lla riviin saatu. Toki kuvat menevät vielä kennelliittoon lausuttavaksi, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Hämmentävää sinänsä juuri nyt on se, että mä odotin jotain uutista polvien kohdalla Tikrun otj:n oireilun takia. Vaikkakin koipi otti osumaa selkeässä tapturmassa, niin jos sillä olisi ollut jokin seuraus esim polveen sen olisi pitänyt ainakin alkuun näkyä nyt. Ei sanottavaa ristisiteessä eikä polvessa näillä näppäimillä. Näin ollen odotellaan ja jatketaan rauhallista linjaa, joskohan kyseessä edelleen "vain" venhädys/revähdys.

Epävirallinen rivi nyt joka tapauksessa oli lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet ja epävirallinen kuva lannerangasta terve.

Huikeeta, kaksi tervettä koiraa :)

Elämme jännittäviä aikoja

Nyt alkaa tuntumaan kolmen koiran arki jo hallittavalta ja pellesirkusmeininki alkaa vähenemään! Neiti Nokka kulkee järjestään valjaissa, samoin kuin Tikru kun mennään kaikkien kanssa ulos. Värikoodatut hihnat ovat kertakaikkisen helpottava asia. Siinä vaiheessa, kun yrität siivota kakkoja pois, niin todennäköisyys, että yksi tai kaksi koiraa päättää tietenkin kiertää ympärisi vastakkaisiin suuntiin on keskimäärin suurempi. Hihnojen selvittäminen lenkin aikana tapahtuu frekvenssillä 20krt/10min ;) 

Näin viikon jälkeen uskallan jo sanoa, että oman arvion mukaan Neiti Nokka-Noks-Sinko-Hyrrä on aika täpäkkä neiti. Todella saalisviettinen ja bortsumaisuutta saa esiin etenkin pimeällä autojen kanssa. Toisin kuin Tikru, niin Neiti pystyy pyynnöstä keskeyttämän saalistamisen - hetkeksi. Tiikerillähän ei korvakaan lotkahda. Lelua ei tuolta Neidiltä pysty siirtämän mihinkään, ilman että se huomioidaan. Iskisi kiinni leluun sillä sekunnin siunaamalla, kun sen näkee! Sillä kyllä tuntuu olevan kaikki rahkeet harrastuskoiraksi :)

Neiti Nokalla on vahva huoli ruokansa puolesta - jätäppä ruoka turpoamaan pöydälle ja mene itse vessaan -> Nokan mielestä on ihan ok käydä vähän hakemassa etukäteismaistiaisia pöydältä. Nokan mielestä myös silloin kun pitää odottaa ruuan valmistumista, on muiden hyvä pysyä kauempana. Halukkuutta vahtia omaa ruokaa on suurempi kuin näillä kahdella muulla. 

Toisinaan sitä on saanut komentaa melkoisen painokkaasti, kun ei viesti mene ihan perille asti pienemmällä. Odottaminen on Nokan mielestä myöskin melkolailla yliarvostettua. Sitä ollaan kolmen koiran porukalla treenattu hiukan. Esimerkiki asunnon ovesta kuljetaan vuorotellen luvan kanssa. 

Mutta toistaiseksi suurimpana antina on ehdottomasti se, että Tikrulla ja Nokalla kun on vajaa 5kk ikäeroa, niin huomata, että kyllä pieni koira kehittyy siinä ajassa ihan hirveän paljon! Tässä olen pienessä päässä päivitellyt, että "ei Tikru vaan tollanen ollut", mutta tosi asiassa se on ihan puutaheinää. Se oli just tollanen :D Ihan yhtä hyrrä, malttamaton, reikäpää ja höyryjuna. Pentujen ja teini-ikäisten kanssa aika auttaa ihan hurjasti! Aikuiset koirat on IHANIA. Nokkakin on tuollainen ketkula, ihan kropaltaankin, niin keskeneräinen, ihan niin kuin tuon ikäinen koira onkin! Ja Tikru kyllä kerää pisteitä itselleen "aikuismaisella" käyttäytymisellä, se on niin vain se mihin vertaa. Kaikki on niin suhteellista :) Tarahan tässä porukassa näyttää melkein zombilta...Tara-parka täyttää vasta 5v huhtikuun lopussa.

Tara ei ole saanut niin suurta suosiota Nokan mielessä, Tikru on kivempi.

Ei turhia lihasjumea ainakaan lonkan seudulla

Tiikerillä luustokuvaus tänään. Sen epävirallisia tuloksia siis myöhemmin illalla tiedossa.

1 ≠ 2 ≠ 3 koiraa

Siis jokainen varmaan kykenee tunnustamaan, ettei ole ihan sama asia onko 1 vai 2 koiraa(vaikka tämä on päinvastainen argumentti, kuin se jolla hankin toisen koiran...). Sama homma jo nyt ehkä kahden päivän syvällä rintaäänellä pätee siihen, ettei 2 koiraa ole sama asia kuin 3.

Olen jo monelle kaverille ehtinyt huudella ettei kolmatta koiraa tule moneen moneen vuoteen. Ja sitten tuli tämä:

On kovin rankkaa tappaa pehmoleluja...

Ennen kuin enempää ehditte kuvitella ja järkytyttyä, niin kuvassa on meidän kolmen viikon hoitobc, Neiti Nokka. Neiti Nokka on 8kk ja energinen tapaus. Emäntänsä suuntasi lattareihin, nauttimaan kuumasta kelistä ja Neito Nokka tuli kaupunkilomalle nauttimaan, noh, kaupungista. 

Tiikeri on toipilaana, kun on onnuskellut takajalkaansa epäsäännöllisesti pari viikkoa sitten heitetyn kuperkeikan jälkeen, joten se on nyt lepokuurilla. Hiukan mietitytti miten sisällä malttavat, mutta Tiikeri on totellut, kun olen kieltänyt leikkimisen ja tuntuu muutenkin ymmärtävän rauhallisuuden päälle. Nokkaa ei kyllä kiellot ole kiinnostaneet ;) Onneksi Nokka jaksaa puuhailla sitten yksinään, kun Tiikeri-raukka on komennettu pedille. Tara taasen lähinnä ylenkatsoo koko teinitouhua.

Nuo on lenkitettävä erillään Tiikerin erityistarpeet huomioonottaen, pikku pissatukset ollaan tehty koko konkkaronkka. Niiden lenkkien pituus todella on aivan maks 100metriä. Ainoastaan yksi sana on tullut mieleen siitä: pellesirkus.

Hyvin tässä kuitenkin on mennyt, rauhassa otettu ensimmäiset päivät ihan vain että totutaan tähän meidän elämään. 

Nokka saanee uuden nimen NokkaSinko, kun on esitellyt sinkomaisuuttaan, hienojen hyrräpyörähdysten lisäksi. Voin tässä kokeilla miten ihan alkuperäinen ihannerotuni, sitten ala-asteelta lähtien, sopii tänne. Vaikka kuten alussa todettiin, kolmatta koiraa en todellakaan havittele :)