Tassut ok

ja treenit jatkuu. Eli parin päivän levolla meni akuutti hätä ohi. Nyt ei tietenkään liioitella asvaltilla riehumista, mutta normitreeneihin palattiin.

Mentiin siis treenaamaan toko ohjauksessa. Pätevä tyyppi tuo räksytin on, tosin missio haukkuminen paikkamakuussa ei taaskaan onnistunut. Treenit aloitettiin estehypyllä ihan vain pari kertaa ees taas, palkkana pallo. Otettiin yksi ruutuun lähetys, joka yllättäen onnistui o.o Onhan sitä joskus jokusen kerran tehty ihan alustalle lähetyksenä, mutta suoritus ylitti silti odotukset. Alkaa muuten tää blogi saada mielenkiintoisen sävyn, kun joka kerta ihmetellään kun koira onnistuu...Yleensä siihenhän pyritään treeneissä, että koira onnistuu. No omalaatuinen on koirakkokin ettei kai tässä mitän mullistavaa informaatiota kellekkään tule.

Ruudunn jälkeen leikittiin riehakkaasti ja kesken leikin käskin maahan ja tehtiin paikkamakuuta. Ei mitään. Ekalla kerra häiriön määrää lisättiin pikku hiljaa ja Tara meinasi lähteä pari kertaa. Komensin takaisin ja sinne jäi. Väliin uudet leikit ja haukutin sitä lisäksi(Taran saa ääntelemään jos ääntelee sille, murisee tai "haukkuu"). Kesken Taran haukkumisen käskin sen maahan ja paikkamakuu käsky. Lisää häiriköintiä, taasen kolmisen kertaa oli menossa, mutta kuunteli mun käskytyksen hienosti! Selkeästi myös joka kerta reaktio häiriöön pieneni. Taitava!

Sitten siirryttiin ohjaajan ongelmaan, joka oli se vasen käsi. Yllättäen se saa kulkea just niin kuin se tahtoo ja olla rentona. Kädden kuoluttaminen siis meni hyvin ;) Tehtiin siis seuraamista. Koirasta sen verran, ettei seuraaminen nyt tiivistä ja hienoa ole ja kontaktikin tippuilee...Se toki on kouluttajan(minun) vika. Seuruutreeniä lisää. Tehtiin täyskäännöksiä, jotta kääntyisin koiraystävällisemmin, enkä marssisi tai kääntyisi liian nopeasti. Pikku hiljaa mäkin opin. Tähän liittyen tehtiin pujottelua, jotta seuraamisesta tulis tiiviimpää. Jokunen onnistunut hetki siellä oli, mutta tulevaisuudessa tarvitsee kiinnittää tähänkin huomiota. Samoin tehtiin seuraamista pienellä ympyrällä, jolloin mulle tuli kroppaelämys, että kuinka mun kuuluu kääntyä että koira tietää mihin käännytään. Ei se kai vielä nimittäin ajatuksia kuitenkaan lue. Kehityskelpoista.

Muuten kesken seuruu treenin kentälle tuli toinen koira ja otettiin pieni paikkamakuu lyhyellä etäisyydellä kohti koiraa. Ei valittamista.

Sitten tehtiin vielä palkatta jäävät ja luoksetulo. Maahanmeno ei valittamista, ainakaan sen mitä mä näin. Luoksetulossa Tara veti pienen ylläripyllärin ja haukkui loppumatkasta. Otettiin liikkeestä seisominen, jonka minä kämmäsin. Liikkeelle lähtiessä sanoin "seis"...ilmeisetsi ajattelin jo tulevaa, enkä keskittynyt. Taran eduksi sanottakoon ettei lähtenytkään mihinkään ja homma alusta. Meni hyvin, kun ohjaaja teki oikein. Uusittiin luoksetulo, haukkui jälleen jolloin korjasin tiukasti äänellä ja pienellä kropan paineella. Ja uudestaan, jolloin Tara tuli hiljaa mutta epävarmasti ravaten. Viimeisenä nollattiin epävarmuus ja otettiin vauhtia luoksetuloon. Palkkana pallo kesken matkan. Pätevä tyyppi tuli lujaa! Siinä se treeni olikin.

Huomatettavaa oli siinä mitä olen itsekin pohdiskellut, eli liikkeiden välinen laiskuus. On mun vika etten ole osannut palkata koiraa oikein pienistäkin evänliikautuksista liikkeentekoa kohti. Tämä oli myös se kohta, jota pohdiskelin ennen ekaa koetta, että miten kestää liikkeiden väliset puuhat. Ei niissä liikkeissä mitään, koira tekee ihan hienosti, mutta se väliaika. Nyt osaan vähän paremmin ehkä poistaa tätä ongelmaa. Toivottavasti. Muuten oli taasen sellainen ilo olla kentällä koiran kanssa, joka tekee ja mielellään! Vitsi mulla on ihana koira. Tämä on juuri oikea koira mulle, Tirriäinen. Ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta Taran kanssa elämä on lähempänä sitä kuin ilman. Kotimatkalla Tara sai pitkästä aikaa ilohepuleita, sinkoili risukasojen yli ja kanteli iiiisoja "keppejä" mukana. 

Nyt muuten, vielä aiheesta seuraavaan, olen pohtinut kovasti sitä BH:n suorittamista ennen mun lähtöä. Tekis ihan hirveesti mieli! Kattelin tässä taasen kaaviota ja pari suoritusvideota. Tuntuu siltä, että homma ei olisi muuten kovin haastavaa, mutta se paikkamakuu on ihan pirullisen pitkä aika...enkä yhtään tiedä miten pk-puolella tuo arvostelu toimii. Jos vaikka räksyttäisikin koko ajan voisko saada silti hyväksytyn? Joo tietenkin voisi kysyä miksi viedä epävarma suoritus kokeeseen. Eikä mulla olisi antaa hyvää selitystä, muuta kuin että mä olen suorittaja. Mä haluaisin sen tunnuksen. Ja toisaalta Tara osaa todistetusti olla hiljaa yksin, eikä se toisen koira kentällä olo ole ensisijainen ongelma. Keskitytään kuitenkin ensin tokoon vielä pari viikkoa ja sitten mietitään onko kuukaudessa tehtävissä pieniä ihmeitä.