ala- ja ylämäkiä

Tässä selkeesti kisoihin ilmoittautuminen nostaa treenimotivaatiota. Ilmiö ei tosin ole mulle uusi...mä olen itse melkoisen tavoitehakuinen ja nautin kun tiedän mitä varten teen hommia. Omaksi iloksi en useinkaan saa aikaiseksi paljoakaan. Tai ehkä tuo pitäisi ilmaista siten, että nautin kisoista ja vastaavanlaisista haasteista(pois sulkien opiskelussa tentit), jolloin oma ilo tulee niissä tilanteissa.

No joka tapauksessa treenattiin maanantaina tunti ja tänään noin tunti. Ja maanantai oli kyllä melkoista tervanjuontia, jos olisin ollut yhtään järkevä olisin keskeyttänyt treenin aikaisemmin. Harmi vain, että olen melkoinen jääräpää sille päälle sattuessani. Tänään taasen lähdin liikkeelle sillä asenteella, että käydään pitämässä hauskaa ja otetaan hyvä ryhmä paikkamakuu ja that´s it. Treeni menikin sitten paljon paremmin ja koira innostui sitä enemmän mitä enemmän tehtiin.

Maanantaina käytin taas kuppipalkkaa, mutta se hetki ei ilmeisesti ollut sopiva sitä varten. Tara kuikuili kupin perään ja seuraamisessa huomasi heti esimerkiksi jos mentiin poispäin kupista, jolloin koira jätätti. Mikään ei tuntunut menevän putkeen, muttei täysin päin mäntyä joten niin me sitten tehtiin.

Paikkamakuussa kuivia kohtia ei ollut, joten Tara joutui makaamaan ällömärkämaassa. Tehtiin noin puolen minuutin-vajaan minuutin pätkiä.

Luoksetuloa pari kertaa. Ei ne mitään mestarillisiä ollut, mutta menetteli.

Jäävissä seisominen hyvä. Maahan katastrofi...on vaan todettava, että Tara ei vain halua tehdä mitään maahanmenoja oikeastaan edes märkään maahan. Toivomme siis kuivaa ja mielellään aurinkoista koepäivää!

Tarkoituksena oli tehdä myös noutoa, koska siitä Tara tykkää. Harmi vain, että meidän harkkanoutokapula meni rikki kun heitin sitä...se jäi sitten tekemättä.

Näin jälki käteen herää vain kysymys, miksi en lopettanut treeniä silloin kun huomasin sen olevan turhaa? Opinkohan mä koskaan?

Tänään sitten tosissaan ihan toisella asenteella. Mentiin kentälle ja otin siinä rauhassa kamoja esiin. Aluksi tehtiin vähän hyvin lyhyitä pätkiä seuraamista. Palkkana aluksi patukka sitten narupallo. Palkan mielekkyys tänään kohtuullinen.

Otettiin pari luoksetuloa, joista ensimmäinen lyhyellä etäisyydellä. Muuten ok, mutta hidas. Kaksi seuraavaa pidemmällä etäisyydellä kohtuullisia. Seuraamista taas hiukan pidemmissä pätkissä. Koira seuraili rauhakseltaan muita kentällä olijoita ja katseli myös skeittipoikia, eikä oikein keskittynyt muhun. Sivulle tulot olivat melkoisen hitaita ja aluksi mulla meinasikin mennä hermot. sitten tajusin vauhtaa palkan nameihin ja johan lähti toimimaan. Käytin myös naksutinta, joka on vakiovaruste nykyään. Taukoja pidettiin hiukan tavallista enemmän ja pidempiä. Taukojen aikana otin myös ketjupannan pois päältä, en tiedä onko sillä vaikutusta kuin korkeintaan mun pään sisällä mutta kuitenkin.

Tässä vaiheessa muut kentällä olijat olivat valmiita paikkamakuuseen. Me Taran kanssa tehtiin 1 minuutti etäisyys ehkä 6-7 metriä. Halusin ainoastaan onnistuneen suorituksen. Mä päätin ottaa ihan rennosti, hengittää syvään ja rauhallisesti ja ajatella mukavia juttuja. Koira oli hiljaa ja levollinen koko ajan :) vähän toki tiiraili muualle, muttei näyttänyt levottomalta tai siltä, että olisi harkinnut nousemista. JEE saatiin siis se mitä me haettiin! Muut jatkoivat pidempään ja me mentiin sitten sivumpaan. Rapsuttelin siinä kohtaa ja pidettiin taukoa.

Otettiin vielä vähän seuraamista naksuttimella. Tehtiin jokunen yksittäinen käännös ja iloiset palkkaukset. Sen jälkeen päästiinkin tekemään estettä. Voi kun Taran silmät oikein syttyi siinä esteellä, toinen kaipaa agilityä...Sitä ei nyt ainakaan pitäisi pelätä, että esteessä olisi kauheasti ongelmia. Ei ne varmastikaan kympin suorituksia ole, mutta viis siitä Tara oli iloinen! Palkkana narupallo ja lopuksi vielä mun toinen hanska, josta se pitää! Tara tosin haikaili hiukan namien perään...

Tähän tajusin onneksi lopettaa treenin. Ansaitsen taputuksia päähän, ehkä mäkin voin joskus oppia.

Huomenna varmasti ei treenata, ainakaan erikseen. Torstaina on Lohjalla hallitreenit, perjantai vapaa, lauantai vapaa(tai ehkä molempina päivinä pienet paikkamakuuharjoitukset) ja sunnuntaina sitten MH-kuvaus. Maanantaina varmaan jotain hyvin pientä ja sitten taas tiistai treenit.

Se mikä oli jännä tänään, oli että Tara innostui treenien loppuakohden vähän enemmän. Osittain johtui palkan vaihdoksesta, mutta musta tuntuu myös että niillä häiriökoirilla siellä kentällä on myös positiivista vaikutusta Taraan ja sen tekemisintoon. Tai sitten se on vain minä, joka niistä innostuu.

Talissa

Tali oli ikävässä kunnossa tänään :/ Paljon liukasta jäätä, jossa päällä vettä eli sai tarkkailla missä kohtaa treenaa.

Oltiin siellä ehkä noin reilu tunti. Aloitettiin pienillä seuraamisilla ja luoksetuloilla. Meni ihan ok, mutta seuraamisessa selkeä ongelma on kyllä vasemmalle käännös. Käännös on hyyyvin löysä ja koira on vaikka kuinka ja kaukana. Täytyy toki sanoa, ettei ne käännökset muutenkaan vielä loista erityisen hienoina noin muutenkaan...Sen sijaan tällä hetkellä noin pari edellistä treeniä on ollu hyviä sen suhteen, että koiralla on jotenkin uutta motivaatiota seuraamisessa :) Parempaan ollaan siis selkesti menossa.

Otettiin vähän noutoa kahdesti treenin aikana. Melko siedettävää...pari kertaa koira varasti kapualna perään, mutta siinä vaiheessa huomautin äänellä, otin koiran takaisin sivulle ja hain itse kapulan. Luovutus on vähän hätiköity, koira sylki myös yhden kerran kapulan ennen aikaisesti. Pitotreeniä siihen. Ollaan tehty paljon treenikapulalla, joka on muovinen ja kevyt eli on samalla ehkä myös alkaa siirtymään puiseen ja treenauttaa sillä.

Paikkamakuuta treenattiin yksin ja kerran ryhmässä. Positiivista on se, ettei koiralla pala hermot ja oli ihan hiljaa. Taso sen suhteen on siis sama kuin viime keväänä oli(tässä välissähän meillä meni jo reippaan äänenkäytön puolelle). Pitkiä pätkiä se ei vielä jaksa olla ja etäisyys on varsin lyhyt(maksimi tänään ryhmässä oli noin 5m ja 45s), eli hommia riittää sen osalta! Toivotonta se tuskin kuitenkaan on, etenkin kun nyt kentällä oli kuitenkin muita koiria ja kiinnostus niitä kohtaan oli huomattavasti pienempi ja viretila sopivampi eikä ylikuumentunut. Se on kuitenkin todettava, että koiralle joka on melkoisen kylmänarka ja märkää inhoava(ts neiti) oli suoritus tänään myöskin kohtuullinen. Paikka oli loskalumen päällä, ei märkä, mutta hyvin tuulinen ei olosuhteet olleet Taran kannalta suosivimmat.

Nyt täytyy bongata jostain hyvä möllitoko ja löytää sopiva kenttä treenaamiselle, joka EI ole jäässä...tässä juuri muistelin myös, että me ei olla sillälailla erityisesti kehitytty, koska Tara oli suurinpiirtein samantasoinen viime keväänä. Ehkä se mikä on muuttunut on ehkä käskyjen tarkentuminen ja osan käsiohjauksista poistuminen. Paikkamakuukin oli viime keväänä jo ihan kohtuullisessa kunnossa samoin kuin luoksepäästävyys(jota ei sen koommin ole tehty), mutta ei auta. Kuukausi aikaa starttiin ja rohkeaa treenaamista ja luottamista vain! Ai niin ja psyykkistä treeniä ohjaajalle, ettei jännitä :)

Yksi treeni kerta on tästä välistä jäänyt kirjoittamatta. Tehtiin torstaina illalla noin puolen tunnin treeni, jossa pää pointtina oli totutella palkkauksessa namikuppiin, joka odottaa sivulla. Toimi ihan kohtuullisesti sanoisin. Koiralla vire nousi, suoritukset tosin olivat ehkä hieman huolimattomia ja hätäisiä, mutta näkisin sen enemmän kutenkin positiivisena. Tästäkin koirasta saa irti energiaa, kun palkka on oikea! Luonnollisesti ;)

Seuraaminen oli ihan ok, välillä pätkät olivat liian pitkiä, kun kontakti tipahteli. Kuitenkin tuntuu tietävän pääosin, että kontaktia haetaan. Namikuppia tulen varmaan käyttämään etenkin siinä vaiheessa, kun kisanomaiset treenejä tehdään. Namikupin käyttöä puoltaa meillä sekin, että olen surkean hidas palkkaamaan. Tarkoittaen että namin kaivaminen kestää tai lelu tulee hitaasti ääni palkan jälkeen. Tarvitsen siihen harjoitusta erikseen.

Vihdoin vinkkejä!

Kävin alaosastomme vapaatreeneissä ja näin pitkästä aikaa hakuryhmämme yhden vetäjän.

Sain vihdoin jotain vinkkejä joilla jatkamme treenausta.

Meidän osalta treeni oli melkoisen kevyt ja pääasiassa tehtiin vain vähän seuraamista. Vinkkinä tuli se, että kun mä olen kuvitellut nostavani virettä olenkin palkannut koiran jo ennen koko treeniä. Eli täst edes ei saalisleikkiä.

Ei voi muuta sanoa, kuin että olen koooovin tyytyväinen että sain vinkkejä!

Luoksetuloja tehtiin kans pari ja ne meni loistokkaasti lukuunottamatta, että joka kerta tässä tämän vuoden puolella ekassa luoksetulossa Tara tulee suoraan sivulle. Edelleenkin se on opetettu että TULE -käsky tarkoittaa eteentulemista. No ehkä se siitä.

Jatkamme treenaamista uudella innolla!

Treeniä jälleen

Käytiin tuossa vetämässä pieni treeni taas. Taraa kiinnostaa vielä ehkä tavallista enemmän maahajut, mutta muuten ihan ok. Vire on melkoisen matalalla ja täytyy sanoa etten vielä ole keksinyt keinoa jolla vireyttä nostaisi erityisen paljoa. Melkoisen vaikea homma, etenkin näin aloittelijaohjaajan näkökulmasta.

Tänään alotettiin hommat Mujusen saalisleikillä. Mä taidan tehdä sen jotenkin väärin, kun virettä en saa sillä nostettua...tai siis sen aikana viretila on korkealla, mutta laskee heti kun se loppuu. yksi miettimisen aihe lisää.

Otettiin jälleen seuraamista saman tyyppisesti kuin eilen, ensin lyhyitä sitten pidempiä pätkiä. Pitäisi keskittyä niihin lyhyempiin kyllä enemmän, mutta tuntuu että Taralla menee mielenkiinto melkoisen nopeasti jos tehdään lyhyitä...pitkät suorat on kohtuullisia, jos taas käännökset ottaa mukaan suoritus huononee parin käännöksen jälkeen. Lyhyissä taasen suoritus on suorastaan tylsistynyt. Täytynee miettiä palkkaa, ehkä?

Pari luoksetuloa, tällä kertaa eilisestä viisastuneena  aloitin heti lyhyellä matkalla. Kohtuu lyhyellä etäisyydellä tehtiin kolme toistoa. Tämän jälkeen kaksi toistoa kahden kymmenen askeleen etäisyydellä. Ekalla pitkällä toistui sama kuin eilen, eli Tara tähtäsi vinoon mun oikean jalan päälle. Seuraavaan kertaan korjasin omia jalkoja hivenen leveämmälle, jolloin kaikki meni ok.

Otin vielä pari perusasennosta maahanmenoa, jolloin tarkoituksena oli lähteä korjaamaan koiran haluttomuutta maahan. Jouduin vartalolla auttamaan ekat kolmisen kertaa, jonka jälkeen Tara hiffasi jutun ja saatiin pari toistoa ilman muita apuja. Tosin maahanmeno on edelleen hidas kuin mikä ja ilmeisesti jokseenkin vastenmielisen oloista.

Loppuun otin vielä vähän seuraamista, mutta koira oli selkeesti saanut tarpeekseen, joten jäi lyhyeen. Palkkana tässä treenissä oli namit (välillä naksutin käytössä, on kyllä melko usein muutenkin) ja samoin kuin eilen "sarjojen" välissä patukan heittoa.

Kohta meinaa kyllä pää hajota mulla yksin puurtamiseen, kun ei mitään käryä mitä tekee oikein mitä väärin jne. Joskohan sunnuntaina jo pääsisi Taliin? Se olis kivaa.

Suunnittelin tässä kesää ja pohdiskelin, että kannattaako yrittää kerätä TK1 -kasaan ennen heinäkuuta (paino sanalla yrittää). Kalenteriin on nyt merkattu mukava määrä tokokisoja, saas nähdä kuinka moneen tulee oikeasti mentyä. TK1 oli alunperin mun päässä tarkoitus skipata ja siirtyä avoimeen ehti kun se on mahdollista, mutta nyt mietityttää josko sen tunnarin yrittäis kuitenkin saavuttaa, eikä kiirehtiä turhaan.

 Liikaa suunnitelmia ja liian vähän aikaa.

sunnuntaitreeni

Nyt on juoksujen alkamisesta kolme viikkoa ja yksi päivä. Tiputtanut ei ole varmaan viikkoon, eli tärppipäivät joko oli tai on vielä päällä. Paha mennä arvailemaan tarkemmin kuinka lopussa juoksut jo on.

Tästä johtuen en vielä mennyt Talin kentälle treenailemaan vaikka siellä yhdistyksen vuoro olisi ollutkin. Pidettiin Taran kanssa ihan omat treenit tuossa läheisellä urheilukentällä, joka oli kylläkin jääpinnoitteinen. Eilinen lumisade hiukan auttoi, että pystyssä pysyttiin molemmat.

Päätin rohkaistua ja ilmota meidät nyt 7.5 collieiden tokomestaruuteen, joten jälleen on syytä aloittaa treenitahdin kiristäminen. Tänään meillä meni ihan mukavasti ja koira jaksoi tehdä ihan mukavasti!

Aloitettiin seuraamisella, jota tehtiin aluksi lyhyissä, sitten pitkissä ja lopuksi taas lyhyemmissä pätkissä. Kävelyvauhdilla on luonnollisesti merkitystä kuinka skarppina Tara seuraa. Nyrkkisääntönä mitä nopeammin sen parempi(totta kai). Kaiken kaikkiaan tämä osuus meni ihan kivasti ja kyllä mä tuolla kehtaan alossa startata, vaikkei se ideaalia ole. Etenkin liikkeelle lähtöjä joudutaan treenata, koska se on se hetki kun koira katsoo eteen ja askeleen parin jälkeen ottaa jälleen kontaktin. Käännöksien tiiviys vaihtelee, mutta tällä erää mitään varsinaista haahuilua ei ollut :) Nyt siis toukokuuta silmällä pitäen aletaan etsimään palkkausvälin harvennusta(sitä on kyllä tehty aikaisemminkin), häiriötreeniä ja liikkeenohjaaja mukaan(vapaaehtoiset voivat ilmota mulle!).

Pari kertaa tehtiin vielä kaikki jäävät kertaalleen. Seisominen ja maahan olivat hyviä, tai ainakin itse olen tyytyväinen. Olivat täysin meidän tason mukaisia. Istuminen välillä sekoittuu muihin(käsky ehkä vaihtoon?), joten siinä itse hidasti ministi vauhtia kun annoin käskyn, joten siinäkään ei valitettavaa.

Pari luoksetuloa loppuun. Ensimmäisellä kerralla, jonka etäisyys oli kymmenen lyhyttä askelta Tara tuli suoraan sivuun, joka ei siis ole tarkoitus. Tokalla kerralla varmistelin ja pidin etäisyyden kuudessa lyhyessä askeleessa ja meni ok. Kolmas kerta pidensin matkaa, jälleen ok. Neljäs ja viides kerta pidemmällä etäisyydellä. Neljännellä kerralla Tara tähtäsi istumaan enemmän mun oikean jalan päälle keskikohdan sijaa. viidennellä kerralla tämä korjaantui ja lopetin treenin.

Palkkana pääasiassa nameja ja "sarjan" päätteeksi lelu lensi.

Hömötiainen oli ihan taitava ja halukas tekemään, eikä juoksuista narttua ollut juuri ollenkaan näkyvillä. Kyllä se tästä. Enää se paikkamakuu...mulla on jo asennevamma itellä siihen, mikä ei tietenkään auta yhtään. Ongelman ydinhän on perimmillään vain treenin vähyys ja mun kärsimättömyys.. Odotan, että sen pitäis olla ihan samantien kunnossa hyvin vähäisellä treenillä. Kärsivällisyyttä etsitään. Jos löydätte ylimääräistä lähettäkää mulle.

Juoksut lopuillaan

Pikku hiljaa alkaa elämä voittamaan narttu-paran elämässä. Tarassa alkaa näkymään elonmerkkejä ja mitä ilmeisimmin viimeisiä juoksujen hetkiä viedään. Jopa siinä määrin, että uskalsin eilen treenata hiukan noutoa. Tehtiin ihan yksinkertaisia nostoja meidän harjoitus noutokapulalla, joka on muovinen. Ihan iloisesti Tara sitä haki ja nosti.

Yritin myös treenata paikkamakuuta, mutta menestys oli jokseenkin huonompi. Kaksi kertaa tehtiin perusasennosta niin että etäisyys koiraan oli puolitoista metriä ja paikkamakuu aika ehkä puoli minuuttia. Palkkasin molemmat kerrat maahan namilla, niin että itse olin palannut vierelle. Vapautin maasta. Kolmatta kertaa ei enää tullutkaan, koska koira vain tpaitti mua "maa" käskyn jälkeen! Piru vieköön, ei oltu ulkona, maa ei ollut märä eikä mitään, miksi normaalisti Tara kieltäytyy menemästä maahan. Uskomatonta! No jätin jutun sikseen. Täytyy ilmeisesti treenauttaa pelkkä maahan menoa ja lisätä nopeutta lelupalkalla. Kyllä jäi harmittamaan muuten mukavan pikku treenin jälkeen.

Haluaisin kovasti ilmoittautua collieiden tokomestaruuksiin alo -luokkaan, mutta suoraan sanottuna vähän jänskättää, että ollaanko valmiita toukokuun alkuun mennessä...Oi voi.

No jos jotain positiivista kaivataan on se luonnollisesti se, että juoksut on pian ohi ja voidaan alottaa taas häiriötreenit. Sitä odotellessa.

Haluatteko kuulla selityksiä?

Voin selitellä miksei olla treenattu pitkään aikaan tai kertoa siitä kun äsken käytiin treenaamassa...

Tilannehan on sellainen että agilityhallimme Purina on käyttökiellossa kaupungin toimesta. Rakenne ongelmia kuulemma. Harmitaa pirusti, mutta onni onnettomuudessa meillä on nyt toista viikkoa juoksut menossa, että minimoituu tää harmi niin paljon kuin vain mahdollista. Hallin tilanne on epäselvä ja kesäkautta tässä kai odotellaan eniten, jotta päästään ulkokentille edes. Sanoinko jo että harmittaa? Etenkin kun meidän agilityaika on rajattu ennen mun (toivottavasti) vaihtovuotta. Olisin halunnut treenata koiran mahdollisimman pitkälle ennen taukoa. Ei auta itku tälläkään kertaa markkinoilla.

Toko on jäänyt myös vähemmälle, ei ole into riittänyt. Toisaalta tuossa äsken kun kävin vähän tekemässä jotain, niin on tuo koirakin tällä hetkellä niin juoksupäissään, ettei sitä paljoa kiinnosta.

Tehtiin siis vähän perusasentoa. Asento on ok, muttei superhyvä. Myöskään sivulle tulonopeus ei ole ihan toivottua luokkaa.

Seuraamisessa olen ilmeisesti pilannut "seuraa" sanan, koska joka kerta sitä käyttäessäni koira kyllä lähtee mukaan mutta niin haluttoman näköisenä, että hyvää päivää. "Let´s go" toimi paremmin. Lähdetään sillä eteenpäin. Liikkeestä seisominen ja maahan, molempia tehtiin yhdet ja ne olivat hyvät. Palkkasin seisomisesta ja maahan, eli en ottanut koiraa enää perusasentoon. Luoksetuloa tehtiin jokusen kerran pitkällä välimatkalla. Niihin sentään voin olla tyytyväinen. Yhden kerran otin ihan luoksetuloasentoon asti, hyvä. Parilla muulla kertaa palkkasin vauhdista taakse. Tässä onneksi vauhtia riittää jos muuteb oli hitaan puoleinen päivä.

Nyt odotan jo juoksujen loppumista, että koirasta saisi enemmän irti ja voisi mennä muiden seuraan treenaamaan vielä se paikkamakuu varmaksi.

Kärsivällisyys ei aina ole parhaimpia puoliani ja toisinaan olen itse kuin mikäkin kallio. Täytyy kai hyväksyä koirankin erilaiset päivät ja muistaa, että rutiinilla saisi varmasti parempia tuloksia.

Tähtäimessä, kun edelleen olisi startata collieiden tokomestiksissä ekan kerran vihdoin ja viimein. Täytyisi se treenirutiini saada kuosiin. Kevät kyllä auttaisi ja auttaa asiaa myös.

Ja treeniseuraakin kaipaan. Kyllähän sitä yksin huhkii jonkin verran, mutta seurassa ja yhdessä(siis kunnolla yhteistyöllä) treenaaminen olisi tuotteliaampaa.

Odotelkaamme kevättä!