Näytelmät

Pyörähdettiin näytelmissä Kouvolassa lauantaina loistavassa seurassa. Mulla hoidokkikoira mukana, pikkuinen popo Nala. Nala oli mukana imemässä itseensä näyttelyfiilistä, kun aikaisemmin on kuulemma hiukan stressannu. Hah sanon minä, kun pikku kaveri oli polleena ja ihan sen näköinen että  se juuri on hänen paikkansa! Nyt sitten näytät Nala ensi viikon lauantaina närhen munat omissa näytelmissä.

Meillä meni odotettua paremmin! Ideana oli hakea joku EH:n tyyppinen ratkaisu. Itse en tapojeni mukaan suurin surminkaan olisi halunnut kehään, kun omat esitystaidot on vauvantasolla. Onneksi löytyi ihana handleri Taralle, joka teki hienoa työtä! Kiitokset siihen suuntaan!!! ERI sieltä tuli :) hauskinta oli, kun yksilöarvostelun jälkeen mä olin jo menossa hakemaan koiraa pois, kun ajatukset oli EH:ssa. Sai sitten vielä pyörähtää kuitenkin kerran kehässä, vaikkei sijoittunut pidemmälle. No mitäs pienistä olen äärettömän tyytyväinen jo ERIin! Vuoden päästä ehkä seuraavan kerran, kerran vuoteen kun voisi pyörähdellä. Kuvia on, mutta kunhan Hanna ne saa jakoon.

Muuten sitten suunnattiin meidän mökille viettämään laatuaikaa. Siellä ehdittiin ruotia monen montaa asiaa, syödä hyvin, koirat leikki sopivissa kokoonpanoissa ja nauttia yllättävän mukavasta kelistä! Sunnuntaina pistettiin vielä pienet hakutreenit pystyyn. Tarallahan on tauko melkein pari vuotta edellisistä hakutreeneistä, mutta en kauheasti osannut ottaa painetta siitä. Oli oikein kiva nähdä vihdoin kavereiden koiria itse toiminnassa ja Nalakin pääsi tekemään! Kuten arvelinkin sillä ei ollut juurikaan ongelmia, se on sen verta nenäkoira :)

Taralle oli tarkoitus tehdä hajulla kaksi ekaa, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu. Kun kävin hakemassa koiran niin se kulki nenä maassa!? Koira jolla ei ole tehty kuin kotipihanakkijälki tyyppisiä jälkiä, hassua. No eka pisto oli liian vaikea, maalimies oli rinteen alapuolella, eikä saatu hajua. Tara oli kyllä kartalla mitä oltiin tekemässä, mutta turhautui kun ei saanut mitään ja räkytti. Hajuhakua siis tehtiin. Seuraavan maalimiehen uudella sijoittelulla saatiinkin kiva suora pisto, samoin seuraava oli myös hyvä. Vikana tehtiin vielä haamulla, eikä siinäkään ongelmia. Pätevä kaveri tuo koira.

teemana turhia päivityksiä

Eli jatkan linjalla turhaa tietoa. Ensinnäkin kuten ehkä joku huomaa olen saanut äät ja ööt ja ååt näppikseen takaisin! JEE! nyt kehtaa kirjoitella viestejä ihan virallisillekin tahoille. Sitten tätä ei tärkeää tietoa: poistin Taran vanhat nettisivut nyt kokonaan. Kaikki oleellinen on täällä ja niillä mennään.
Jatketaan. Tänään treenattu naksuttimella jo askelia ja ämpärin päälle nousemista. Molempia on aikoinaan tehty ja kyllä tästä nopeasti edetään.

Ei mulla muuta, jatkakaa:)

suunnittelua

Treenien siis. Tokoleirilla kun motivaatio kohosi ja sitten se tulikin rysahtaen alas kun tajusin kuinpa paljon oikeasti on treenattavaa/opeteltavaa. Vahan on viela strategia hakusessa myos, mutta valitettuani tarpeeksi(kiitos kuuntelijoille :D) otin harkaa sarvista ja paatin alkaa viemaan projektia eteenpain suunnitteluasteella ainakin. 

Tein kivan excelin,. johon rustasin kaikki liikkeet ja niiden treenattavat osat. Siis ihan pienia palasia ei ole kirjattu, mutta esim luoksetulon kohdalla on seiso, maahan, vauhti, eteentulo ja sivulle siirtyminen, jotka yhdessa muodostavat koko liikkeen. Tuohon sitten lahden vetelemaan tukkimiehen kirjanpidolla jokaista treenattavaa asiaa. Sen suunnittelu on viela hakusessa, etta lahdenko tekemaan tosi tuhteja kuureja esim viikon ajan todella monia toistoja jostain asiasta vai lahdenko ottamaan useampaa asiaa kerrallaan. Tietenkin monia asioita voi treenata jo ihan motivaationkin kannalta, mutta noin periaatteessa. Luulen, etta otan kerrallaan jokusen asian kuurille. Sellainen fiilis ainakin nyt on.

Harmillista tassa on nyt se, etta syksy nayttaa illoiltaan taydemmalta kuin halusin ja yhteistreeneja nailla nakymin myos vahemman. Tan tilanteen kanssa ei kuitenkaan auta kuin elaa ja lahtea vetamaan niilla resursseilla jotka on.

Taran jalka on ok. Niin kuin arvelinkin kyse ei ollut mistaan vakavasta(kipuherkalla koiralla kylla tietaa kun on oikeasti hata), se keventeli ihan jokusessa askeleessa tiistaina koko paivan aikana, mutta viime ke jalka oli kuin ennenkin. Tanaan taas toiseen takajalkaa tais muurahaiset iskea metsaplantilla, kun sellainen nuoleskelu oli kun se tielle sielta paasi. Nahtiin Taran parasta kaveri sitten vuoden tauon jalkeen ja taytyy sanoa, etta niilla vain on aina mennyt asiat yhteen. Tauosta huolimatta painit olivat samannakoista puuhaa kuin ennenkin. Taa kaveri onkin yks niista harvoista Taran kavereista, jonka kanssa se painii. Muuten kylla olivat rauhoittuneet :)

Jotain treenijuttuja ollaan tehty, mutta jarjestelmallisyys puuttuu. Tunanria ollaan kavyilla tehty lenkeilla ja ne on hienoja. Seuruu on innokasta, mutta valjaa siihen tekniikkatreenia nameilla. Yhdet "treenit" tehtiin eilen aamulla ja samassa havitin uuden narupallon :S ihan ok treenit, mutta ehka vahan nihkee tunnelma, mika tietty on oma vika. Pari karjasua silla tuli noutokapulalle, seuraavaksi testaan namien viljelya siihen ymparille. Merkkia alotettiin, mut se palkkapallo oli aika iso, joten sinne oli helppo menna. Ens kerralla pienempi palkka.

Ens viikon la sitten mennaan nayttelyihin...on varmaan ainut vahaan aikaan. Keksin akkiselta niillekin rahoille parempaa kayttoa, kuten vaikka noutokapula, tunnarikapulat jne. noh kaydaan nyt sielta joku arvostelu hakemassa :)

tokoleirilla

No niin melkein kolme viikkoa Suomessa. Taran kanssa edelleen menee mukavasti, hiukan se tuntuu kyttaavan mua ja on jotenkin teravammin lahtemassa mukaani, ettei vain jaisi matkasta. Ennen lahtoani Taraa saattoi joutua huudella ovelta lahtemaan ulos ja sitten se tuli hiiiiiitaaaaaasti ja nayttaen silta etta joku lyo. Talla hetkella lahto on huomattavasti nopeampi ;)

Paasimme palaamaan samaan asuntoon josta lahdimme ja elukat nayttavat parin paivan jalkeen muistavan, etta tama on meidan koti. Itsellekin tama on koti iskolla K:lla. Tara ilmeisesti tuntee olonsa myos turvalliseksi, koska sen ei tarvitse kytata mua taalla ja voi jaada toiseen huoneeseen makoilemaan. Ihana olla kotona!

No sitten asiaan, eli me pyorahdettiin tokoleirilla "jarjestajien" puolesta ja samalla paastiin hiukan treenaamaan itekin. Me tietenkin viela tauon jalkeen ruosteessa saatiin ihania vinkkeja ja nain taas, etta kaiken sen huolehtimisen jalkeen Tara edelleen on kiva treenikoira! Leikki(kun osais viela leikittaa) ja oli innolla mukava. Vauhtinoutoja saatiin tehtya jonkin verran ja paljon vinkkeja! Tasta vain nyt treenaamaan eteenpain ja rohkaisevat sanat vinkkasi, etta koira vois olla kisavalmis nopeastikin. Ei meilla kiiretta ole, etenkaan niin kauan kuin paikkamakuu on epavarmaa. Ja onhan meilla ihan kaikki liikkeet viela kesken, mutta lahinna rohkaisevat sanat aina lammittavat!

Sunnuntaina Tara kevensi oikeeta takajalkaansa iltapaivalla, ei ontunut eika aristanut mistaan kohtaan. Joten tein paatelman, etta joku paivan eka lammittely ei ollut riittava ja jalassa joko oli kramppi tai pieni venahdys. Tanaan aamulla viela seurailin, mutta en toistaiseksi viela nahnyt etta olisi keventanyt. Harmittaa vietavasti jo nyt ja toivon kovasti, ettei kevennysta enaa nakyisi! Seuraamme tilannetta ja toivotaan, etta se oli siina. Ja lammittely tulee olemaan parempi tulevaisuudessa.

Kelpieita ja Taraa

Tassa on nyt sitten pari tuntia vajaa viikkoa oltu Suomessa ja Tara tuntuu ihan omalta niin kuin aina ennenkin. Vahan ollaan alettu kattelemaan mita muistetaan treenaamisesta ja ihan kivalta nayttaa. Tunnari on jossain muistissa ja ihan vauvaversiona sita on voinu tehda, samoin ruutua ja muita osattuja juttuja. Joitain juttuja tullaan muuttamaan, eli mun pitais nyt tehda kunnon suunnitelma treenaamiselle. Ongelmana ma naen tassa nyt vain sen, etta kaikki pitaa aloittaa periatteessa nollasta ja hommaa on niin pirun paljon. Mika tietty oli tiedossa. Ajatuksena on et ma suoraan opetan evl:n tahtaavana liikkeet ja sitten niista jaa vain avoon ja voivoihin helpommat versiot. Taa on nyt ajatus saapi nahda toimiiko :D Ajatus on menna kokeisiin sina paivana kun evl sujuu, mutta saahan sita aina haaveilla ;)

Viime lauantaina paasinkin sitten ihailemaan vakkyra kelpieita Lahdessa. Tassa kun kelpiet pyorii kovasti mielessa niin oli ihana vuoden kuolaamisen jalkeen paasta kattelemaan livena! Oli jokseenkin sellaisia kuin olin ajatellutkin, pienia pyorivia vakkyroita<3 (sisko on varmaan tyytyvainen jos seuraava koira on ees vahan pienempi...ehka, vaikka ainut hyva  koira sen mielesta on chihun kokoinen.). Kovasti on kauniita ja just sellaisia peruskoiran nakoisia ja liioittelemattomia mistaan suunnasta!

Vahan janskattaa sse vilkkaus, johon en Taran kanssa ole tottunut. Ja se sosiaalisuus! voi kun ne tuntui rakastavan ihan kaikkea ja kaikkia :) kylla oli ihmetys tallaisen hillityn ja sivistyneen koiran rinnalla sellainen innon maara! No vahan paastiin treenaamaan Tarankin kanssa, mutta tassa vaiheessa viela vinkeista oikein ei saa irti, kun vasta tunnustellaan mika meno meilla on.

Nyt me mollotetaan mokilla ja vietetaan mukavaa aikaa. Vahan treenaillaan ja nautitaan rauhasta.

Pari kuvaa Tarasta Lahdessa, kuvista kiitos kuuluu Ansu Leimanille! Kiitos myos kyydityksesta ja kaikesta muusta :) Kiitos myos paikalla olleille, etta sain ihailla koirianne!

Fyssarilla

Eli paivitetaas saman tien ennen kuin unohdan. Kaytiin siis Tamara Merenvallan luona, kun meille suositeltiin kevaalla 2011 hyppytekniikka kurssilla fyssarilla kayntia. En sitten ennen vaihtoon lahtoa sita ehtinyt hoitamaan, mutta nyt se hoidettiin sitten ns pois alta. Hyvin meilla meni siella, Tamara on valtavan mukava ja vaikuttaa oikein asiantuntevalta! Kiitos Hanna suosittelusta!

Tulokset oli juurikin sen suuntaisia mita odottaa saattoi. Aloitetaas hyvista uutisista: koiran kaikki nivelet, joita nyt tunnustelemaan paastiin, olivat terveet ja hyvakuntoisen oloiset. Muutenkin todettiin, etta terve rakenteinen ja terve koira. Sitten ne odotetut uutiset: Taralla olen aina huomannut olevan alaselka jumissa, syyta en ole keksinyt. Ja jumissahan se oli, mutta hyvana pidettiin sita, etta Tara arjessa venyttelee itsekseen melko paljon. Muistaakseni Tamara sanoi, etta nimenomaan alaselan toiminnallinen osa on jumissa, vaikka silla muuten oli oikein mukavasti voimaa ja vahvuutta siella. Samoin jumeja loytyi niskan ja selan yhdistymiskohdalta ja lapojen luota. Ilmeisesti jumit saatiin jokseenkin aukeamaan ja ohjeeksi tuli monipuolinen liikunta, monipuolisessa maastossa, erityisesti makista aluetta, ja niita Taran vihaamia juoksulenkkejakin tarvitaan! Sitten maarattiin tama paiva ja huominen rauhalliseksi, lahinna vain ravilenkkeja. Ja tietenkin lajitreenit aloitetaan, sekin onneksi kuului "kaskyyn". Mennaan puolentoista kuukauden paasta kattomaan miten on lahtenyt kayntiin lajitreenien kanssa.

Heti sitten illalla kun kaytiin viela iltalenkki, niin Tara ravasi sellasta tahtia, etten ma pysynyt perassa kavellen(jouduin oikeasti juoksemaan jokusen patkan)...ilmeisesti silla on parempi olo, kun sellasella vauhdilla paineli menemaan :) Tuntui hurjalta se tahti milla se viiletti, ei mennyt mun kategoriaan rauhallista lenkkia, mutta totesin etta se oli se tahti jota koira halusi kulkea, ehka se tietaa paremmin kuin mina. Vois vaikka ollakkin, etta Tara on inhonnut juoksulenkkeja sen alaselka jumin takina, koska jos se ravaa tota tahtia niin ne on kyl mulle juoksu tai vahintaan holkkalenkkeja...hyva vaan, paaseepahan itekin kuntoon ;)

Tara oli paasaantoisesti oikein natisti siella ja kayttaytyi. Kipukohtia kun hoidettiin, niin ilmoitti paata nostamalla, mutta onneksi se saatiin aina rauhoitettua laskemaan paansa. Olen kylla tyytyvainen, etta mentiin. Ja menen ilolla toistekin! Mutta nyt paastaan pian treenaamaan!!! Johan tata on odotettukin :D

Suomessa

Suomessa. Niin se vuosi vain meni nopeasti. Taran tapaaminen kentalla oli jokseenkin hauska. Ensin se tuli tervehtimaan ihan kuin keta tahansa puolituttua, hantaa heiluttaen mutta ei sen kummempaa tunnetta mukana. Siina sitten jutusteltiin vastaan tulleiden ihmisten kanssa(kiitos muuten vastaantulo komitealle! Ja suuret kiitokset Taran hoitojoukoille tasta vuodesta!!!!mahdollistitte mun kaksi erilaista unelmaa, oman koiran ja vaihtarivuoden!!!) ja keksin, etta mulla on ihan tietty aani jolla ma sanon Taran nimen, silla tavalla ettei oikein muut ihmiset ole onnisteet sanomaan samaa. Kutsuin Taraa nimelta ja sitten ilmeisesti neidin pitkat piuhat yhdistivat aanen ja minut ja siitahan se riemu repesi :D Haisin varmaan kummalliselle...tai siis Chilelle heh.

Nyt oon ollu puolisentoista paivaa suomessa ja kylla tuo koira muistaa vaikka mita. Joka lenkilla kayttaytyy paremmin ja paremmin. Tai ei se huonosti kayttaytynyt, mutta sanotaanko etta niin kuin ma haluan sen kayttaytyvan. Aloitettiin lenkeilla jo vahan maistelemaan milta tuntuu hommien teko, mutta lahinna leikin varjolla, tietty! Kylla se koira kuulkaas vaan viela osaa! Paljon meilla on treenattavaa edessa, mut voi kun se on fiksu. ja kaunis. ja ihana. maailman paras ja ennen kaikkea mun koira :D Hyvin meilla tulee jatkumaan, aivan varma juttu, kunhan jaksetaan treenata ja treenatahan me jaksetaan.

Hauska pieni juttu oli huomata jalleen kuinka helppo se on. Olin tilannut netista kevythakin, tulevaisuutta varten ja se tietenkin odotti taalla, kun tulin takas. Tara ei koskaan ole ollut hakissa sitten varmaan ihan pikku pentuaikojen. Ei mulla ole ollut hakkia tai tunnetta tarvetta sille aikaisemmin. No nyt, heti ekana yona Tara paatti, etta hakki on hanen kotinsa<3 eilen illallakin, se meni sinne heti iltaruuan jalkeen nukkumaan. Fiksu on.

Muuten koirassa ei oikein ulkoisesti ollut sen kummempaa, kuin etta tummentunut se on taas variltaan(ihanaa! se on vaan mun silmaan niin kauniin varinen) ja sitten "kulmakarvoissa" loytiin harmaita hapsuja hehe :D Kyllahan sen eman naamasta jo naki, etta valkoista tulee nuorella ialla jo naamaan. Eli nain mun 3-v koira aloitti harmaantumisen ;) noh ei se mitaan, naama blondistuu ja kroppa brunetoituu, joku tasapaino sentaan.

Me lahdetaan kohta fyssarille tarkastuttamaan tilanne, hakemaan treenivinkit ja kehityskohteet. Eka kerta fyssarilla. Ja eilen pyorahdettiin kasvattajan luona moikkaamassa, ennen kun taas ollaan eri mantereilla. Oli ihana tavata! Tara on vaan paras. Palaamme taas Taran hehkutus mielessa piakkoin;)