Kelpieita ja Taraa

Tassa on nyt sitten pari tuntia vajaa viikkoa oltu Suomessa ja Tara tuntuu ihan omalta niin kuin aina ennenkin. Vahan ollaan alettu kattelemaan mita muistetaan treenaamisesta ja ihan kivalta nayttaa. Tunnari on jossain muistissa ja ihan vauvaversiona sita on voinu tehda, samoin ruutua ja muita osattuja juttuja. Joitain juttuja tullaan muuttamaan, eli mun pitais nyt tehda kunnon suunnitelma treenaamiselle. Ongelmana ma naen tassa nyt vain sen, etta kaikki pitaa aloittaa periatteessa nollasta ja hommaa on niin pirun paljon. Mika tietty oli tiedossa. Ajatuksena on et ma suoraan opetan evl:n tahtaavana liikkeet ja sitten niista jaa vain avoon ja voivoihin helpommat versiot. Taa on nyt ajatus saapi nahda toimiiko :D Ajatus on menna kokeisiin sina paivana kun evl sujuu, mutta saahan sita aina haaveilla ;)

Viime lauantaina paasinkin sitten ihailemaan vakkyra kelpieita Lahdessa. Tassa kun kelpiet pyorii kovasti mielessa niin oli ihana vuoden kuolaamisen jalkeen paasta kattelemaan livena! Oli jokseenkin sellaisia kuin olin ajatellutkin, pienia pyorivia vakkyroita<3 (sisko on varmaan tyytyvainen jos seuraava koira on ees vahan pienempi...ehka, vaikka ainut hyva  koira sen mielesta on chihun kokoinen.). Kovasti on kauniita ja just sellaisia peruskoiran nakoisia ja liioittelemattomia mistaan suunnasta!

Vahan janskattaa sse vilkkaus, johon en Taran kanssa ole tottunut. Ja se sosiaalisuus! voi kun ne tuntui rakastavan ihan kaikkea ja kaikkia :) kylla oli ihmetys tallaisen hillityn ja sivistyneen koiran rinnalla sellainen innon maara! No vahan paastiin treenaamaan Tarankin kanssa, mutta tassa vaiheessa viela vinkeista oikein ei saa irti, kun vasta tunnustellaan mika meno meilla on.

Nyt me mollotetaan mokilla ja vietetaan mukavaa aikaa. Vahan treenaillaan ja nautitaan rauhasta.

Pari kuvaa Tarasta Lahdessa, kuvista kiitos kuuluu Ansu Leimanille! Kiitos myos kyydityksesta ja kaikesta muusta :) Kiitos myos paikalla olleille, etta sain ihailla koirianne!

Fyssarilla

Eli paivitetaas saman tien ennen kuin unohdan. Kaytiin siis Tamara Merenvallan luona, kun meille suositeltiin kevaalla 2011 hyppytekniikka kurssilla fyssarilla kayntia. En sitten ennen vaihtoon lahtoa sita ehtinyt hoitamaan, mutta nyt se hoidettiin sitten ns pois alta. Hyvin meilla meni siella, Tamara on valtavan mukava ja vaikuttaa oikein asiantuntevalta! Kiitos Hanna suosittelusta!

Tulokset oli juurikin sen suuntaisia mita odottaa saattoi. Aloitetaas hyvista uutisista: koiran kaikki nivelet, joita nyt tunnustelemaan paastiin, olivat terveet ja hyvakuntoisen oloiset. Muutenkin todettiin, etta terve rakenteinen ja terve koira. Sitten ne odotetut uutiset: Taralla olen aina huomannut olevan alaselka jumissa, syyta en ole keksinyt. Ja jumissahan se oli, mutta hyvana pidettiin sita, etta Tara arjessa venyttelee itsekseen melko paljon. Muistaakseni Tamara sanoi, etta nimenomaan alaselan toiminnallinen osa on jumissa, vaikka silla muuten oli oikein mukavasti voimaa ja vahvuutta siella. Samoin jumeja loytyi niskan ja selan yhdistymiskohdalta ja lapojen luota. Ilmeisesti jumit saatiin jokseenkin aukeamaan ja ohjeeksi tuli monipuolinen liikunta, monipuolisessa maastossa, erityisesti makista aluetta, ja niita Taran vihaamia juoksulenkkejakin tarvitaan! Sitten maarattiin tama paiva ja huominen rauhalliseksi, lahinna vain ravilenkkeja. Ja tietenkin lajitreenit aloitetaan, sekin onneksi kuului "kaskyyn". Mennaan puolentoista kuukauden paasta kattomaan miten on lahtenyt kayntiin lajitreenien kanssa.

Heti sitten illalla kun kaytiin viela iltalenkki, niin Tara ravasi sellasta tahtia, etten ma pysynyt perassa kavellen(jouduin oikeasti juoksemaan jokusen patkan)...ilmeisesti silla on parempi olo, kun sellasella vauhdilla paineli menemaan :) Tuntui hurjalta se tahti milla se viiletti, ei mennyt mun kategoriaan rauhallista lenkkia, mutta totesin etta se oli se tahti jota koira halusi kulkea, ehka se tietaa paremmin kuin mina. Vois vaikka ollakkin, etta Tara on inhonnut juoksulenkkeja sen alaselka jumin takina, koska jos se ravaa tota tahtia niin ne on kyl mulle juoksu tai vahintaan holkkalenkkeja...hyva vaan, paaseepahan itekin kuntoon ;)

Tara oli paasaantoisesti oikein natisti siella ja kayttaytyi. Kipukohtia kun hoidettiin, niin ilmoitti paata nostamalla, mutta onneksi se saatiin aina rauhoitettua laskemaan paansa. Olen kylla tyytyvainen, etta mentiin. Ja menen ilolla toistekin! Mutta nyt paastaan pian treenaamaan!!! Johan tata on odotettukin :D

Suomessa

Suomessa. Niin se vuosi vain meni nopeasti. Taran tapaaminen kentalla oli jokseenkin hauska. Ensin se tuli tervehtimaan ihan kuin keta tahansa puolituttua, hantaa heiluttaen mutta ei sen kummempaa tunnetta mukana. Siina sitten jutusteltiin vastaan tulleiden ihmisten kanssa(kiitos muuten vastaantulo komitealle! Ja suuret kiitokset Taran hoitojoukoille tasta vuodesta!!!!mahdollistitte mun kaksi erilaista unelmaa, oman koiran ja vaihtarivuoden!!!) ja keksin, etta mulla on ihan tietty aani jolla ma sanon Taran nimen, silla tavalla ettei oikein muut ihmiset ole onnisteet sanomaan samaa. Kutsuin Taraa nimelta ja sitten ilmeisesti neidin pitkat piuhat yhdistivat aanen ja minut ja siitahan se riemu repesi :D Haisin varmaan kummalliselle...tai siis Chilelle heh.

Nyt oon ollu puolisentoista paivaa suomessa ja kylla tuo koira muistaa vaikka mita. Joka lenkilla kayttaytyy paremmin ja paremmin. Tai ei se huonosti kayttaytynyt, mutta sanotaanko etta niin kuin ma haluan sen kayttaytyvan. Aloitettiin lenkeilla jo vahan maistelemaan milta tuntuu hommien teko, mutta lahinna leikin varjolla, tietty! Kylla se koira kuulkaas vaan viela osaa! Paljon meilla on treenattavaa edessa, mut voi kun se on fiksu. ja kaunis. ja ihana. maailman paras ja ennen kaikkea mun koira :D Hyvin meilla tulee jatkumaan, aivan varma juttu, kunhan jaksetaan treenata ja treenatahan me jaksetaan.

Hauska pieni juttu oli huomata jalleen kuinka helppo se on. Olin tilannut netista kevythakin, tulevaisuutta varten ja se tietenkin odotti taalla, kun tulin takas. Tara ei koskaan ole ollut hakissa sitten varmaan ihan pikku pentuaikojen. Ei mulla ole ollut hakkia tai tunnetta tarvetta sille aikaisemmin. No nyt, heti ekana yona Tara paatti, etta hakki on hanen kotinsa<3 eilen illallakin, se meni sinne heti iltaruuan jalkeen nukkumaan. Fiksu on.

Muuten koirassa ei oikein ulkoisesti ollut sen kummempaa, kuin etta tummentunut se on taas variltaan(ihanaa! se on vaan mun silmaan niin kauniin varinen) ja sitten "kulmakarvoissa" loytiin harmaita hapsuja hehe :D Kyllahan sen eman naamasta jo naki, etta valkoista tulee nuorella ialla jo naamaan. Eli nain mun 3-v koira aloitti harmaantumisen ;) noh ei se mitaan, naama blondistuu ja kroppa brunetoituu, joku tasapaino sentaan.

Me lahdetaan kohta fyssarille tarkastuttamaan tilanne, hakemaan treenivinkit ja kehityskohteet. Eka kerta fyssarilla. Ja eilen pyorahdettiin kasvattajan luona moikkaamassa, ennen kun taas ollaan eri mantereilla. Oli ihana tavata! Tara on vaan paras. Palaamme taas Taran hehkutus mielessa piakkoin;)

agility pohdintaa

Agin aloittaminen tai oikeastaan jatkaminen mietityttaa. Meilla jai kepit ja  kontaktit sen verta kesken ja itseasiassa rengaskin, etta ne joudutaan aloittamaan varmaan taysin alusta. Nyt siis olen ajatellut, etta koska vietan kaks viikkoa mokilla ja siella mulla on kuus aurauskeppia kaytossa, etta aloitetaas 2 x 2 metodilla keppien opettelu. Nyt jos jollain on hyvia vinkkeja, linkkeja jne niin tannepain tulemaan vaan! 2 x 2 on metodina mulle jokseenkin tuntematon. Samoin jos jollain ois loistavia vinkkeja kontaktiesteen rakentamisesta, siis jotain riittavaa harjoittelua varten, mutta jotain hiukan isompaa kuin pieni hakkyra niin tervetuloa myos! Voisin sellaisen mokille myos kyhata. Rengasta jos haluan harjoitella niin taitaa menna hulahulavanteen oston jo opetella Tara loikkimaan sita. Toivottavasti silla saatais idea renkaan hyppaamisesta...siina oli jotain ongelmia viime vuonna jos en ollut ihan vieressa ohjaamassa.

Loysin nyt ainakin kaks videota talle metodille, mutta viela mielipiteita, vinkkeja  jne kuunnellaan. Kauhea kun karsivallisyytta puuttuu taas itse kultakin...Noh koiran koulutus ei ole sprintti, vaan maratoni.

Taralle fyssarikaynti varattu heinakuun puoleen valiiin, etta paastaan aloittamaan kaikki treenit hyvilla vinkeilla ja yhdet nayttelyt suunnitteilla elokuulle. Jos haetaan se "vika" EH (eli siis yli 2v:n saatava nayttelytulos. H on pettymys, ERI ois jo eri hienoa) pois roikkumasta, etta kun meista tulee suuria ja hienoja valioita tietty joku paiva, niin ei sitten jaa siita kiinni ;)

Nettimaailman jarjestamista

Nain ihan vain ilmoitusluontoisena asiana, etta tassa muuttelen hiukan meidan olemista netissa. Kotisivujen yllapito alkaa tuntua monelta osalta taysin turhalta, joten aletaan niista "asteittaan luopumaan". Niita yllapidin hiukan sita silmalla pitaen, etta joskohan Tarasta olisi jalostukseen. No oli tilanne silla saralla nyt sitten mika hyvansa, niin paatin etta turhaan meilla on nettisivut. Bloggeria on kiva kayttaa ja ajaa saman asian lopulta.

Hoidan taman "valtaisan ja uraa uurtavan" muutoksen tassa pikku hiljaa. Aloitin kotisivuilta niin, etta poistin turhan latinan ja sinne jai toistaiseksi perustiedot, tulokset ja kuvia. Kuvien sijoittelua tulevaisuudessa katellaan sitten. Se sitten  miten jatketaanko blogissa tarkkoja treeniselvityksia ja muuta sekaisin, vai miten meinaan jatkaa taalla niin paatan sen myohemmin. On ehka muutenkin hyva hetki miettia mika rooli netilla on koiranpidossa ja -harrastamisessa. Siis ma olen ehdottomasti sita mielta, etta esim muiden treeniblogien lukeminen on TODELLA opettavaista ja nautin siita valtavasti. .On mielenkiintoista seurata netin valityksella mielenkiintoisia koirakoita ja tehda vaikkapa siat kuuluissaa pohjatyota pennunhankinnassa. Plus, etta toivon  naiivisti voivani puhua avoimesti asioista niiden oikeilla nimilla ja yhtalailla lukea asioista avoimesti. En tieda onko meidan blogista mitaan hyotya yhtaan kellekkaan, mutta kunhan kayn tassa tallaista roolitus pohdiskelua lapi. Ei me kokonaan netista lahdeta se on varma, terkuin valitettavan nettiriippuvainen.

Ei tassa taas talla kertaa kummempaa ;)

Palataas aiheeseen

Eli koiriin siis. Pahoittelut suomalaisten aakkosten puutteesta, kone jouduttiin fomatoimaan ja kayttis on nyt sitten epsanjaksi ja nain ollen nappiskin ulkonaosta huolimatta noudattaa paikallista saannostoa...ja kuten monella aikaisemmallakin kerralla talla kertaa mun pitais juuri nyt vaantaa adobe Illustratorin kanssa(opi paivassa kayttamaan illustratoria ja palauta koulutyo). Onhan se mielenkiintoisempaa kuin laskeminen, mutta jotenkin jo etuliite koulu vie halut tehda yhtaan mitaan. Perinteista.

Viikonloppuna on yhdet IPO kisat taalla Santiagossa, yritan selvita niita kattomaan. Viime kerralla tuntuivat olevan autottoman ulottumattomissa, mutta atlla kertaa nayttais silta et paikalle paasis julkisilla! Jos vain selvian sinne niin otan kameran ja toivottavasti saan julkaisukelpoisia kuvia :) Innolla odotan! ilmeisesti suojelua ois tarjolla jos oikein tulkkasin. On toi koirasanasto(kin) vahan hukassa viela.

Nyt siis viimeisia viedaan taalla paassa. On ihmeellista miten vuosi on karmean lyhyt aika, mun sydan jaa lattareihin. Toivottavasti saan tulevaisuudessa mahdollisuuden asua taalla pidempaankin, tai ainakin haaveilla saa. Seuraavalla kerralla tosin lahtee doggis(tai monikossa) mukaan. Viitisen viikkoa siis paluuseen, josta kolmisen viikkoa on kouluhommia ja kaks viikkoa matkailua.

Mut joo siis lupasin palata blogin asiaan, eli koiriin. Kohta paasen taas tosi toimiin Taran kanssa. Agiryhmaan sormet ristissa odotellaan paikkaa ja sen mukaan sitten paasee rakentamaan muita harrastuksia(mun omia siis). Tokoleiria odotellaan kauhealla innolla, mutta se tulee pari viikkoa mun paluun jalkeen joten mun on hiukan vaikea viela kuvitella mista me tullaan lahtemaan. Mun kuvitelma mun paluusta kentille on sellainen et ollaan vajaa viikko pk-seudulla ku tuun takas, jona aikana varmaan paaasiassa lenkkeillaan ja tutustutaan toisiimme uudestaa ja katellaan minkalainen koira siella odottaa. Samoin varmaan suhteen uusi rakentaminen jossain maarin on edessa. Varmaan alkuajat menee leikkiessa ja hakiessa sita kuuluisaa fiilista kentalla. Katellaan onko leikkiminen unohtunut ja mika muutenkin on koiran olo. Siita sitten lahdetaan pikku hiljaa tekemaan helppoja ja hauskoja liikkeita leikin varjolla. Luulen ettei nollasta startata, mutta kerrataan asiat kuin pennun kanssa. Tarallahan oli jaavat liikkeet yhtena vahvuutena(ei ne ehka nayttavia bortsutyyppisia ollu, mut eihan se bortsu ookkaan), niin ne aloitetaan samalla tavalla kuin niita aloitettiin opettelemaan aikoinaan. 

Paikkamakuu nyt siis aiheuttaa suurempaa paanvaivaa. Etenkin kun joku aika sitten huomasin tehneeni Taran pentuaikoina yhden koulutuksellisen virheen ihan kotikasvatuksessa vieraiden koirien kanssa. Kokematon ensikoiran omistaja tekee juuri tallaisia virheita. No nyt olen ainakin tietoisempi siita. Eli tosissaan paikkamakuusta on taalla puhuttu jo monen miljoonaa kertaa, koska se tosissaan on meidan kompastuskivi.

Luulen, etta me lahdetaan siina ihan nollasta. Lahden siita ettei koira osaa sita ollenkaan kentalla(arjessa ehka toinen asia). Ennen seuraavaan kokeeseen menoa meidan on taytynyt tehda MONTA, SIIS MONEN MONTA puhdasta toistoa paikkamakuusta mieluiten pitkillakin ajoilla,  ja myos pk-saannoilla. On toki aivan arvoitus olenko pilannut koko homman jo niin pahasti ettei meista enaa kokeeseen ole paikkamakuun takia...vitsit etta mua harmittaa jos asia on nain. Mutta koska en tieda en siita viela huolehdi. Lahden rakentamaan koko homman ihan uudestaan, uudella mielentilalla, uudella sanalla ja uudella suhteella(toivottavasti).

Mua on tassa muutenkin mietityttanyt miten jarjestan uudestaan elamani Suomessa. Noin vapaa-ajan harrastusten suhteen. Taran tulen jalkeenhan ekana vuonna en oikein tehnyt mitaan urheilua itse, tokana vuonna pelasin tennista pari kertaa viikossa. Nyt taalla olo aikana oon paassyt taas urheilun makuun ja haluan jatkaa omia harrastuksia koiraharrastusten lisaksi. Mulla tulee aina huono omatunto jos tayden koulupaivan jalkeen joudun jonnekin lahtemaan, ei sen koiran pida olla yksin niin pitkaa aikaa. Plus, etta kanikin protestoisi jo moista...Eli jarjestys tulee tietty riippumaan kovasti millainen lukujarjestys mulle tulee. Onko pitkia paivia yliopistolla, vai osaisinko vihdoin opiskella kotona. Koiran kanssa tosissaan olen miettinyt, etta jos lahtee siita etta autottomana ei maastolejaihin ole asiaa, niin painopiste jaa tokolle, agille ja tietty lenkkeilylle! Jos saisin canicrossia opetettua paremmin niin hieno homma, mutta tahan asti Taraa ei oo juoksulenkit kiinnostanut patkaakaan. Ihan oikeasti se ei ole laiska ja passiivinen koira, mutta ei siita kylla juoksuseuraksi ole ollut! Se saattaa seurata joku 20 metria perassa jolkotellen sellainen ilme naamalla etta "mita pahaa ma olen tehnyt, etta joudun juoksemaan?". Yksi tan koiran ominaisuuksista joka ei ole viela mulle avautunut...siis tama siita huolimatta etta koira juoksee vapaana ja saa menna sita tahtia kuin haluaa.

No siis asiaan, eli jos agikentalle selviais kaks kolme kertaa viikossa. Tokotreenauksesta en osaa sanoa, mutta kai sita joka paiva tekee jotain ja sitten kimppatreeneja vaihdellen(riippuu muistakin ihmisista). Siinapa se kai onkin. ehka siita saa itselleenkin varastettua sitten aikaa muihin juttuihin :)

Sitten olen tassa ajatellut aloitella vaeltamaan. Edes vahan. Ja jos tosta koirasta ois kavelemaan ees vahan mun kanssa niin jotain viikonloppu reissuja ois kiva tehda vaik nuuksioon tai kauemmas. Jonain paivana jos selvias vaik lappiin  vaeltamaan ihan koiran kanssa :)

Rahatilanteen mukaan yritan katella jonkinmoista valmennusta tokoon. Agi, jos vaan ryhmaan pastaan, onneks hoituu seuran kautta! Onni on kylla oma agiseura :) Tarkoitus ois aktivoitua silla puolella vahan jarjestotoiminnassakin. Lisaksi tietenkin mun on kova tarkoitus pohjustella seuraavan koiran tuloa(raha- ja elamantilanteen mukaan valitettavasti). Tietoa ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa. Ja rotu on nyt kylla varmaan varmistunut. Eikohan sielta se kelpie tule. En kylla edelleenkaan(sama virsi jatkuu) kiella etteiko nahkaakin tekis mieli, mutta olen niin kauhean kranttu. Kranttu toki olen noiden kelpieidenkin suhteen heh. 

Kai siina saa sitten seuraavan vuoden menemaan! Opinnoissakin kun vedellaan, toivottavasti, viimeisia, niin eikohan sita saa huhkia ihan kunnolla. Tavallaan ihana palata kylla, tavallaan taasen jaisin mielellani tanne. Viisi viikkoa ja sitten jatkuu :)

Terkuin turhan lopisija maailman toiselta puolelta!

hyvä mieli

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Huhu kertoo, että mut valittiin tähän haasteeseen ihan tarkoituksella...ei niin että kieltäisin olevani inhorealisti tai pessimisti, eli ehkä oli ihan aiheesta tullut. Vai voiko olla kyseessä kiero tapa kokeilla onko kehitystä tullut melkein kymmenen(10!!!!äääk) kuukauden ulkomailla olon aikana. No katsotaan. Iina vastaa siis siitä, että mä taaskin käytän aikaani tälläiseen enkä opintoihin ;)

1) KOIRA = TARA, aloitetaas siitä kaikista helpoimmasta. Vieläkin, joka päivä kun mä ajattelen Taraa mulle tulee kauhea ikävä. Okei nyt joku vois todeta, ettei se ole positiivinen asia. Mutta totuus on se, että se valtava ikävä jota mä koen mun koiraan kohden osoittaa vain sen, etten tehnyt minkäänlaista virhettä kolme vuotta sitten hankkiessani sitä karvakumppania itselleni. Oli muuten elämäni parhain ostos! On siis sanomattakin sievää, että koko koira antaa mulle hyvän mielen. En muista koskaan elämäni aikana saaneeni sellaista ilon tunnetta, joka kerta kun kotiin tulen, kuin siitä lähtien kun siellä on koira mua odottanut.

2) Musiikki. Mä en vois elää ilman musiikkia, etenkin nykyään kun kärsin tinnytyksestä niin hiljaisuuden täyttäminen musiikilla on tosi tärkeetä. Hyvä mieli tulee musiikissa siitä, kun sillä voi vahvistaa jotain tunnetilaa, manipuloida omaa fiilistä ja parhaimmillaan nostattaa "masennuksesta" pintaan. Musiikkiin kuuluu myös tanssia, mutta oiskohan se toinen asia erikseen?

3) Liikkuva kroppa. Entisenä urheilijana mulla on viha-rakkaussuhde mun kroppaan. Vihaa sihen kohdistuu, kun se on jotenkin rikki tai ei toimi niin kuin pitäisi. Hyvää mieltä ja iloa se kuitenkin tuottaa noin muuten. Onko mitään ihanampaa kuin antaa vaan esimerkiksi musiikin mukana antaa vain kropan viedä liikkeeseen joka tulee jostain sisältä? Onko mitään ihanampaa kuin mennä uimaan ja tuntea kuinka kroppa liikkuu ja tekee töitä? Onko mitään ihanampaa kuin kokeilla rajoja kropallansa ja katsoa mihin siitä on? Erityisesti liikkuva ja toimiva kroppa tuottaa iloa, kun on ollut loukkaantuneena. Silloin sitä osaa aina arvostaa enemmän. Jokaisen oma kroppa on kuitenkin yksi niistä asioista, joka on heti käytettävissä ja siksi se tuntuu unohtuvan. OIKEESTI, onko mitään ihanampaa kuin tuntea liike ja olevansa elossa?

4) Se tunne, joka tulee kun saat yhteistyön sujumaan hevosen kanssa. Vaikka mulla ratsastus on jäänyt jo parisen vuotta sitten, mä ikävöin sitä puuhaa kovasti. Joku päivä vielä. Ne on ihmeellisen hienoja eläimiä. Etenkin tosissaan ne hetken kun huomaa, että yhteistyö alkaa sujua ja kaikki sujuu helposti. Toinen asia noin alakategorisesti vois laittaa ne aamuhörähdykset, joita saa kuunnella kun menet aamutallia tekemään. Koskaan ei tarvitse suullista kiitosta kuulla, kun tiedät että siellä ollaan jo erittäin kiitollisia.

5) Kun huomaa, että olet saavuttanut jotain haluamaasi. Ja tämä ehkä enemmän merkityksessä ettet ole aikaisemmin sitä edes ymmärtänyt. Annetaas esimerkiksi se, kun mä hetkittäin möyrin pohjamudissa noin ajatustasolla ja ajatellessani etten ole oikein missään onnistunut elämässäni, niin muistan että esimerkiksi ne kolme asiaa joita pienestä pitäen olen halunnut, olen nyt toteuttanut. Mun perheellä ei ollu varaa viedä mua ratsastamaan, mut mä onnistuin itse hommautumaan heppojen pariin. Mun perhe ei myöskään halunnut koiraa kun olin pieni ja nyt mulla on koira. Ja viimeisenä tää vaihtovuosi, halusin jo lukiossa mutten päässyt. Ja täältä mä nyt kirjoittelen :) Jos joku vaatii vois kääntää sama epsanjaksikin ;)

6) Siitä tulee ehdottomasti aina hyvä mieli, kun jos on kylmä ja voit pukea vielä lämpimiä vaatteita päälle/mennä saunaan! nimimerkillä istun kotona nyt höyhentakki päällä, heh...

7) Chilen tähtitaivas! Toki noin kauniina yönä tähtitaivas on hieno missä tahansa, mutta kuinka moni teistä tiesi että galaksimme keskusta on juurikin täällä Chilen päälle(voidaan ehkä olettaa että vähän isommallakin alueella, heh)? Santiagossa toki valosaasteen takia taivasta ei näe tosi hyvin, mutta kun menee vuoristoon ja näkee sen valtavan määrän tähtiä menee siitä vähemmästäkin hämilleen. Ja kyllä on hieno näky :) Sitä vois tuijotella päivät pitkät, eikä edes pelkästään mitenkään romanttisessa mielessä, vaan ihan sen takia että se on upea. Kun ihminen on niin pieni ja avaruus niiiiin valtava. Toki Karibian tähtitaivas on yhtälailla hieno, mutta se menee ehkä kliseisemmin sinne romanttiselle puolelle.


8) Yölenkit juosten tai koiran kanssa! Mä vieläkin ikävöin sitä että voi hyvin mielin lähteä klo10 tai 11 illalla lenkille. Santiagossa sitä ei oikein suositella voi. Mutta mä muistan mun ja Taran yölenkit ja vaikka seuraava aamu saattoi olla aikainen, mä palasin aina niiltä lenkeiltä hyvillä mielin kotiin. Kaunis yö, ei ketään liikkeellä ja koira saa puuhastella omiaan, liikkua vapaasti ja itse sai antaa ajatusten lentää. Näitä asioita odotan innolla Suomeen paluussa. Toimii niin vuoden ajasta riippumatta!


9) Poskisuukot :) Ei-suomalainen tapa, mutta sellainen joka antaa ihan toisenlaisen yhteyden siihen tapaamaasi toiseen henkilöön. Toki poskisuukkoja voi antaa monella tapaa, on niitäkin vähemmän hyvän mielen poskisuukkoja, mut pääasiassa niistä tulee hyvälle mielelle.


10) Joskus vain tulee ihan mieletön hyvän ja iloisen mielen tunne! Tiedättekö? Voi olla, että päivä on kaunis, voi olla että ipodista tulee just sikahyvä biisi tai voi olla että se vain tulee. En väitä että se ois joka päiväinen ilmiö. Se voi tulla ku kävelee jossain, tai kun on täpötäydessä metrossa, tai ihan missä vaan. Se vain tulee. Eihän siitä voi olla tulematta hyvä fiilis, kun se tulee :D


Listalle oikeestaan vois tukea aika montakin asiaa, ystävistä perheeseen, kauniisiin sanoihin joita saa joskus kuulla, lahjan antamisesta jatkuen. Oikeasti on totta, että ihmiselle voi tulla hyvä mieli toooosi pieniestä asioista smaoin kuin paha mieli. Joskus täytyy vain antaa itsensä mennä sen fiiliksen mukaan joka on.


Erityismaininnan näin loppuu laittaisin vielä se, kun huomaa että itse on merkityksellinen myös muille ihmisille. Mun yksi motoista on että ole itsellesi se ykkönen, koska elämässäsi on vain yksi ihminen johon voit oikeasti vaikuttaa ja se olet sinä itse. Mutta muiden ihmisten vaikutusta elämään on vaikea kieltää, etenkin mitä vanhemmaksi tulee. On ihana kuulla, että ystävät ja perhe muistaa vielä pidemmänkin poissaolon jälkeen, että mä merkitsen jotain heillekin yhtälailla kuin he mulle. On ihana kuulla, että olet tärkeä. Ja sama pitää muistaa sanoa ja kertoa takaisin. 


Hyvä mieli tulee myös siitä, kun sitä voi jakaa! Hyvä mieli tulee hyvästä ruuasta, hyvä mieli tulee isovanhemmista, hyvä mieli tulee mökkeilystä, hyvä mieli tulee siitä että saa nukkua niin paljon kuin tarve vaatii ja erityisesti hyvä mieli tulee siitä, että tässä maailmassa vaikka hetkittäin toivoa ei tunne olevan se pieninkin asia voi muuttaa mielen hetkessä.


Haastan Iinan uudestaan ja Hannan :)


Lista syntyikin loppujen lopuksi helpommin kuin ajattelin...mut ei ollut pelkästään koira-aiheinen vaikka nyt taasen päätyi koirablogin puolelle. Sori!